torstai 17. toukokuuta 2018

Viikon hyviä


Kulunut viikko on ollut ihanan lämmin ja kesäinen. Tällaiselle vilukissalle ja auringonpalvojalle on mannaa sielulle, kun kerrankin ei tarvitse palella.



Pieni miinus siitä, että parin viikon sisään olen sairastanut kaksi vatsatautia. Ei nyt taudinkuvasta sen enempää, mutta aika ventiksi veti. Osittain kipeänä tuli vielä juostua pakollisia menoja ja lasten harrastuksiin osallistumisia - ja kaikki kuntoilu on tietenkin jäänyt kokonaan. Pää ja kroppa alkaa hajoilla tähän puolikuntoisuuteen, mutta toivottavasti viikonloppuna olotila normalisoituu lopullisesti. 



Paljon kivaakin on ollut. Erityisesti olen nauttinut harrastuskuskauksista. Viime keväänä ja kesänä värjöttelin futisturnauksissa +5 asteessa ja jäätävässä tihkussa. Nyt on saanut paistatella helteisellä kentänreunalla. Pojilla on ollut hikiset paikat, mutta näin sivustakatsojan roolissa ei voi kyllä valittaa!
 
Sydäntä ilostutti, kun kumpikin poika sai loistohetkensä tämän viikon peleissä. On ihanaa, kun lapsi onnistuu ja se tyytyväisyys loistaa koko olemuksesta. Silloin unohtuvat kaikki epävarmuudet, etukäteen podetut paineet sekä turhat itsekriittisyydet (miten ne ovatkin perineet kaikki nuo taipumukset minulta?)



Sitten hyvitin mieleni, kun sain erityisen ihania kehuja Instagram-kuvistani eräältä seuraajalta, joka itse on todella hyvä valokuvaaja. Kun itse olen suht vaatimattomalla tasolla puuhasteleva harrastaja, jolla on kehno kalusto eikä edes oikeaa kuvankäsittelyohjelmaa, niin palaute tuntuu todella ihanalta.    


Alkuviikon sairaspäivää piristi, kun Satulinna-Tuija kävi tipauttamassa postilaatikkoon kivan kirjamuistamisen. Taidan ottaa 'Kotiinpaluun' lukuun viikonlopun aikana - kiitos Tuija! Kuvan kahvimukissa on kylmää kahvijuomaa, mutta viikonloppuna edessä kenties on lasillinen valkoviiniä ;) 



Viikonloppuna on luvassa viilenevää (työläiselle kiva, kun viikolla paahtaa ja vapaapäivinä helle häipyy, murr). Vihreys on kuitenkin pysyvää - nautitaan! ♥ 

maanantai 14. toukokuuta 2018

Ihana Tukholma

Tasan viikko sitten olin nautiskelemassa Tukholman upeasta keväästä yhdessä Tuijan ja Tarun kanssa. Edellisestä visiitistäni oli kulunut jo useampi vuosi ja muutenkin olen vieraillut länsinaapurin pääkaupungissa melko harvoin. Voisi siis sanoa, että oli jo aikakin käydä.


Tukholma näyttäytyi varsin keväisenä ja kohdalle osui lähes helteinen päivä. Olimme paikalla juuri viime tipassa nauttimassa kirsikkapuiden kukinnasta, emmekä todellakaan olleet ainoita. Kungsträdgården oli täynnä paitsi putoilevia kukintoja, myös turisteja ja päivästä nauttivia paikallisia. Itsekin söimme lounaan puiden varjossa istustellen ja ihmisvilinää katsellen.






Pääpaino oli kuljeskelulla ympäriinsä, mutta piipahdimme myös vaateliikkeissä Taru-muotikoordinaattorin johdolla. Vaikka itselläni ei ollut tarkoitus ostaa mitään, niin en sitten kuitenkaan voinut vastustaa paitaihanuutta Massimo Duttin liikkeessä. Itse asiassa keskustassa olisi ollut ostoshoukutuksia vaikka kuinka paljon, ja shoppailufaneille kaupunki tarjoaa tosi hyvin mahdollisuuksia.


 
Itse olen viehättynyt eniten kahviloissa istuskelusta sekä talojen ja ihmisten katselusta. Varsinkin Gamla stan tarjoaa siihen hyvän mahdollisuuden - toki myös keskustan katukahvilat. Jos olisi enemmän aikaa, olisi hauska lähteä katselemaan Tukholmaa vähän laajemminkin. Ja mikä ettei joskus voisi tehdä perhereissun ja kahlata läpi vaikkapa Djurgårdenin houkutuksia lasten kanssa.













Milloin itse olet viimeksi käynyt Tukholmassa ja mitä pidät kaupungista? Mitkä ovat parhaat vinkkisi Tukholman reissulle?


* Risteily yhteistyössä Tallink Silja Oy:n kanssa. *

Lisätietoa:

Silja Symphony
Päivä Tukholmassa -risteilyt
Tukholma vinkkejä
 



perjantai 11. toukokuuta 2018

Ensimmäisiä

Kevät on vallattoman ihanaa aikaa. Joka ikinen vuosi sitä kokee saman riemun, kun tekee keväisiä asioita ensimmäistä kertaa. Tällä viikolla mm.:


♥ Pyöräilin ensimmäistä kertaa töihin. Mikä ihana vapauden tunne, kun saa viilettää (öhöm, tai pungertaa naama punaisena) pitkin pyöräteitä tuulenvire kasvoillaan ja Rihannan 'This is what you came for' korvanapeissa soiden!

♥ Ostin ensimmäisen kukka-amppelin parvekkeelle.

♥ Söin työeväät läheisessä puistossa. Voittaa duunipaikan ikkunattoman keittiön 6-0. 

♥ Ulkoilin ensimmäistä kertaa pelkässä topissa.
(PS. Oli tosin housutkin, etten nyt kankut paljaana kirmaillut sentään, toim. huom.) 

♥ Puin töihin kevyet kesähousut. Edes toimistolla ei enää jäädy kuoliaaksi, hurraa!
(PPS. Oli kyllä paitakin niiden pöksyjen lisäksi, toim. huom. 2)
 
Ihana ihana kevät! Kohta tekisi mieli ensimmäistä kertaa etsiä hellemekko ja pukea se päälle. 



torstai 10. toukokuuta 2018

Kun Itämeri tarjoilee parastaan

Joskus kohdalle sattuu pieniä taikahippusia ja onnenpotkuja - pääsin nauttimaan Itämeren ja Tukhoman upeasta ilmapiiristä kahden ihanan ystävän kanssa. Meitä hemmotteli paitsi Silja Linen upea palvelu, myös keväinen sää.

Kaupallinen yhteistyö Tallink Silja Oy:n kanssa.




Saimme kutsun Silja Symphonyn Tukholman risteilylle yhdessä Satulinna-Tuijan ja Sutkautus-Tarun kanssa. Ja mikäs oli lähtiessä, kun en ihan hetkeen ollut käynyt risteilemässä ja seura oli mitä parhainta!

Menomatkalla nautimme Grande Buffetin herkuista, ja täytyy sanoa, että Siljan herkut eivät pettäneet tälläkään kertaa. Omia ikisuosikkejani ovat alkupalat sekä kalapöytä - ja tietenkin jälkiruuille täytyy jättää tilaa. Kun arjessa ruuanlaitto tarkoittaa lähes poikkeuksetta kiirettä ja ainaista jauhelihakastiketta, on aivan luksusta, että laivalla saa nauttia laadukkaista ruuista kaikessa rauhassa merimaisemia katsellen.



Vaikka etukäteen tuskailin lähtövalmistelujen kanssa, niin huoli oli sikäli turha, että laivaltakin löytyy vaikka mitä ihanuuksia, jos oma garderobi sattuisikin olemaan puutteellinen. Erityisesti tyttöjen risteilyyn mielestäni kuuluu oleellisesti se, että käydään ihailemassa ostosmahdollisuuksia, hiplaamassa vaatteita ja nuuskimassa hajuvesiä. Siihen SiljaSymphony kyllä tarjoaa hyvät puitteet.
 
Minä löysin laivan valikoimista uuden suosikkihajuveden, sillä Tresorin Midnight Rose vei jalat alta. Toivottavasti en teilannut kuitenkaan kanssamatkustajia hajupilvelläni... 
  
Vinkkinä muuten näin äitienpäivän alla, että jos lahjat äidille ovat vielä hankkimatta, niin kukaan nainen tuskin pahastuu esim. risteilystä upeine herkkuineen tai laivalta löytyvistä lahjoista ;) 




Tukholma näytti meille kesäisen, suorastaan helteisen puolensa, ja siitä kerron lisää toisessa postauksessa. Stay tuned.
 
Paluumatkalla ruokailimme Tavolàta-ravintolassa, jossa makumaailma on mehevän italialainen. Jo alkupalaleipänä tarjottu tuore focaccia ja laadukas oliiviöljy veivät kielen mennessään. Eturuokana nautin herkullista haudutettua turskaa lisukkeineen. Pääruoaksi valitsin niin ikään kalaa - voissa paistettua ruijanpallasta (uusi makututtavuus minulle). Lisukkeena oli herkullista rypäle-emulsiota ja haudutettua endiiviä. Täydellinen makuelämys! Olisi tehnyt mieli vielä jälkiruokaa, mutta siinä vaiheessa vatsaan ei mahtunut enää murustakaan.




Sekä meno- että paluumatkalla tarjolla oli viihdyttäviä hetkiä pianobaarin ja yökerhon taitavien artistien parissa. Saimme kulumaan tovin jos toisenkin laivan Promenaden varrella katsellen ihmisiä ja parantaessa maailmaa.
 
Loppuillasta taas yökerhon Midnight Show ja Dance Factory sai tunnelman kattoon. Siinä kuulkaa alkoi täti-ihmisen tanssijalkaa vipattaa, kun katsoi eturivin paikalta upeaa tanssi-show'ta! Menomatkalla ohjelmassa oli musiikkimaailman legendaaristen herrasmiesten musiikkia ja paluumatkalla vuorossa olivat suuret naisdiivat. Olin ihan lumottu kaikesta siitä upeasta nais- ja miesenergiasta ja käsittämättömästä taidosta!







Kotiin palasi rentoutunut ja onnellinen laivamatkailija, joten kannatti ehdottomasti käydä merta edempänä nauttimassa. 

Suurkiitos ihanasta matkasta Silja Line ♥  Kiitos myös Tuija ja Taru!

#SiljaSymphony #siljalicous #siljastars

lauantai 5. toukokuuta 2018

Miten muuntautua känkästä tyylileidiksi?

Aika siirtyä edellisen postauksen känkkäilystä eteenpäin. Tiedossa on nimittäin pidennetty viikonloppu, ihanaa seuraa ja Itämeren aaltoja! 
 
Vielä tänään on esikoisen säbäturnausta pitkin päivää, huushollaamista ja muuta sen sellaista arkista - toistaiseksi olen kuin entisaikain karjakko. Tarvittaisiin taikasauva tai haltiakummi, mutta koska sellaisia ei ole, tyydyn olemaan self-made-woman ;)
 

Lähdetäänpä siis liikkeelle: 

Plan A. Valmistaudu ajoissa, mielellään paria viikkoa etukäteen ennen h-hetkeä. Mieti sopivat reissuvaatteet ja kengät. Se on tietenkin helppoa, koska kaikki on jo valmiiksi tiptop-järjestyksessä ja vaatteet sellaisia kuin pitääkin. Mutta voi, 15 denierin kimmeltävät sukkahousut ovat rikki, joten käyt vain ostamassa uudet. Manikyyri on tietenkin kunnossa, kuten aina. Kantapäät vauvanpepun pehmoiset ja ihokarvat vahattu veks kuukausittaisella kosmetologikäynnillä. Valmis reissuun!
 
Plan B. Koska kohta A ei mitenkään ikinä voi toteutua (paitsi unissani tai lottovoiton jälkeen), hypätään tässä kohtaa suunnitelmaan B! Valmistaudu päivää-kahta ennen. Mieti sopivat vaateyhdistelmät, pese vaatteet tarvittavilta osin ja hae sopiva laukku varastosta. Lankkaa kengät, tai puhdista ne edes pahimmista kuraroiskeista. Tee lista tarvittavista jutuista ja pakkaa ne sitä mukaa kuin suinkin pystyt. Lakkaa kynnet.

Kuulostaa ihan hyvältä. Mutta himpura, mihin se päivän-parin varoaika meni?? Heitä tiskirätti mäkeen ja siirry vauhdilla kohtaan C.

 
Plan C. Kiire! Tässä EI pitänyt käydä näin. Missä hitossa on edes ne rikkinäiset sukkahousut? Miksi hilepaita on likainen ja miksi se oli mytyssä lattialla? Kengät voi kaiketi putsata vessapaperilla laivan hytissä ja kynnet lakata ekan skumppalasin myötä? Jos nyt summanmutikassa heittäisi laukkuun parit housut, parit paidat ja varuilta pari mekkoa. Alkkarit, sukkia ja pyjama, jottei Tarun ja Tuijan tarvitse katsella, kun kekkaloin hytissä ilkosillani. Peilistä katsoo sisilialaisen karvapallon ja itäblokkilaisen keihäänheittäjän risteytys (anteeksi stereotypia ja kulttuurinen omiminen, mutta minkäs teet). Jos nyt sheivaan, niin olenko huomenna kävelevä laastarikasa? Ennen kaikkea, missä tyyli?
 
Okei. Hengitä syvään. Aina on Plan Ö: juo vähän/paljon kuohujuomaa (tai jotain juomaa nyt ylipäänsä). Ota piilarit pois, niin kaikki näyttää ihanan sumealta ja pehmoiselta, eikä ne säärien karvapehkotkaan näy. Pakkaa mukaan jotain, ihan mitä vaan. Ai niin, missä se laukku oli?

Ennen kaikkea: Päätä, että olet ihana ja tyylikäs, koska se on loppujen lopuksi vain asennekysymys, onhan? Luota siihen, että Itämeren aallot tekevät sen mitä pitääkin ja taikovat känkästä säkenöivän tyylinaisen.
  
See you soon, ihanat blogisiskot Taru & Tuija & keväinen Tukholma! 


torstai 3. toukokuuta 2018

Ikääntyvä känkkä täällä hei!

Hups. Eilen vanhenin vuodella ja olen (jälleen) 25 v. Aamulla piti hieman yskähdellä merkitsevästi, jotta perheen miesväestö muisti asiantilan, eikä tarvinnut lähteä töihin ilman onnittelulauluja :D  Joskus Yleensä se vain on niin, että kissan on nostettava häntäntä itse, ja miesten kanssa varsinkin asioista pitää muistuttaa ja takoa samaa asiaa kaaliin sata kertaa. Tällä kertaa riitti sentään merkitsevä köh krmhmmmm, eikä tarvinnut koko päivää mököttää ;) vaikka mökötinkin sitten eri syistä.

Keski-ikäisen känkän synttäriherkku

En tiedä iskikö ikäkriisi samantien, kun taas ärsyttää miljoona eri asiaa. Olen lujaa vauhtia matkalla kiukkuiseksi tädiksi, joka huitoo nuorisoa sateenvarjolla, juputtaa ääneen kassajonossa ja paukuttaa käsilaukulla sivullisia päähän...
 
Ensinnäkin myyntipuu. Tätä näkee nykyään facebookin myyntipalstoilla, kun joku myy samassa ilmoituksessa useita eri tuotteita. Mikä  "#¤%&  puu?? Mitä tekemistä myytävillä tuotteilla on puun kanssa? Miksei voi vaan sanoa, että myydään useita tuotteita ja kuvat alla? En kyllä kehveli sentään osta ikinä mitään myyntipuista. Puut kasvaa metsässä ja sillä sipuli. Argh.
 
Sitten kaikenmaailman valeseurailijat. Instagram on ihana, mutta mitä ihmettä on se sellainen, että joku alkaa seurata, mutta sitten ei alakaan? Yhtäkkiä ilmestyy seuraajaksi kymmenen mitä lie michaelia ja sarahia, joilla on joko yksityinen tili tai pepunkuvia. Sitten kun minä en ala seurata niitä, niin häipyvät mokomat (ja joutavat mennäkin). Ja on ihan tavallisiakin instaajia, jotka vissiin suuttuvat siitä, kun minä en alakaan seurata heidän kuviaan ja hekin ottavat ja häipyvät. Eikö vaan voisi olla niin, että jokainen seuraisi niitä tilejä ja aiheita, joista aidosti tykkää? Ettei olisi sellaista mentaliteettia, että seuraan sinua vain jos sinäkin minua, lälläslää...

Iltakävelyllä sateessa, joka natsasi just täydellisesti mielialaan. Omilla synttäreillä saa sitä paitsi mököttää.

Tientukkijat. Niitä on kaikkialla. Jalkakäytävällä, liikennevaloissa, kaupan kassajonoissa, tuulikaapeissa, rullaportaissa. Mikä siinä onkin, että pitää jämähtää niille jalansijoilleen ja jäädä pähkäilemään syntyjä syviä kaikessa rauhassa, kun takaa tulee muita, jotka eivät pääse ohitse? Tässä taannoin en päässyt kassalla pakkaamaan omia ostoksiani, kun kassahihnan sivustalle linnoittautunut nainen totesi tyynesti, että "väistän sitten, kun olen pakannut omani". Miksei voinut väistää samantien sinne kassan päähän, niin muutkin olisi päässeet samaan pakkauspuuhaan?! 
  
Peppumuoti. Siis oikeasti. Ihmisellä on peppu ja se on hirveän hyödyllinen kapistus. Sitä voi käyttää istumiseen ja liikkuessa sillä on tärkeä osansa siinä, että jalat heiluvat sinne tänne. Mutta kiesus miten ottaa pannuun kaikenmaailman peppuherutuskuvat, pepputreenausvideot ja salilla peppuaan tuijottavat ja treenaavat pimut. Nimittäin on niitä, jotka treenaavat vain ja yksinomaan pyllylihaksia! (Ja se näyttää kummalta, kun muu kroppa on ihan ohut, mutta peffa kuin auton turvatyyny...) Oikeasti: on joo peppu, mutta mites se muu kroppa? Kokonaisvaltaisuus? Ajatukset? Elämän tarkoitus? Ei voi peppu olla elämän tarkoitus.
  
Ennen ikääntymistä tapahtunut pienimuotoinen irrottelu,hyväntuulisissa merkeissä @Sky Bar Moro
Ps. en juonut ihan kaikkea yksin...

Tämä oli postauksia sarjassamme "First world problems" ja "Kunhan nyt naputan". Ei kovin vakavaa, mutta silti joskus ihan ketun ärsyttävää.
 
Mistä (pikku)asioista sinä ärsyynnyt?


tiistai 1. toukokuuta 2018

Laiska vappu

Ihana, autuaan pitkä viikonloppu alkaa pian kääntyä kohti loppuviikon muutamaa työpäivää. Näiden neljän päivän aktiivisuustasosta kertoo jotain se, että sohvaan on muodostunut ahterini kokoinen potero :D  Vähän kyllä kävin kuntoilemassakin, sekä kuntosalilla että erään ravintelin tanssilattialla ystävän kanssa. Kyllä - viimeksi mainittu lasketaan kuntoiluksi, eikö?



Vappua juhlistettiin ihan vain kotosalla. Oli nakit, peruna- ja pastasalaatit, pikkuherkut ja simat (sekä äidille toki vähän kuohuvaa). En yhtään tunne hinkua lähteä keskustan hulinoihin vapun tienoilla, varsinkaan lasten kanssa. Kotona on parempi.
 
Tänään sää on näyttänyt nurjia puoliaan, enkä ole pistänyt nenääni parvekkeen ovea pidemmälle. Toisaalta on ollut hyvä tekosyy ottaa superlaiskasti ja antaa ajatusten mennä omia polkujaan. En kaipaa joka hetkeen ajantäytettä, vaan pidän toisinaan omissa ajatuksissani viipyilystä ja laiskasta ajasta. Aivot kaipaavat sitä, että välillä saa olla ilman selkeää tarkoitusta ja tekemistä. Aivotutkijatkin sanovat, että laiskuus on hyvästä. 
 
Tämän päivän ainoa projekti oli kieputuskiharoiden tekeminen. Vähän vaihtelua tavalliseen tukkalookiini, ja niin helppoa. Tarvitaan vain pinnejä ja hiuslakkaa sekä vähän aikaa. Hiuslaadusta ja kieputuskiharoiden tiukkuudesta riippuen lopputulos on joko sähäkkää tai loivaa kiharaa. Sadesäähän tällä tosin ei ole asiaa, sillä kostea ilma saa hiukset lässähtämään rumaksi pörrökasaksi. 



Ilmeisesti joutilaisuus sai aikaiseksi sen, mitä olen pyöritellyt mielessäni jo pidempään. Tadaa! Nyt blogillani on oma Instagram täällä. Sinne päivitän blogiakin läheltä lippaavia aiheita, jotka eivät oikein ole mahtuneet vanhalle instatililleni. Luultavasti olen siellä myös hieman aktiivisempi kuin täällä blogin puolella ja päivitän toisinaan myös Storiesin puolelle. Menkäähän kurkkimaan ja seurailemaan :)  Vanha tilini tuula.tupunen jatkaa toki edelleen ja sinne kuvaan jatkossakin lähinnä luontoaiheita.
 
Bloggaamisen suhteen koen toisinaan paineita. Tuntuu, että pitäisi olla jotain oikeasti painavaa sanottavaa, eikä vain hölistä näitä jonninjoutavia. Sitten käy helposti niin, että rima nousee liian korkealle - joko sitä oikeanlaista asiaa ei ole tai sitä ei ehdi muotoilla järkeväksi blogitekstiksi. Instagramiin on helpompi päivittää pieniä arkipäivän juttuja. Blogi ei silti missään nimessä ole jäämässä, vaan jatkan omatahtisesti kuten tähänkin asti. 
 
Mistä muuten haluaisitte lukea? Onko aiheita, joita toivotte enemmän? Sana on jälleen vapaa.




Ilahduin muuten todella paljon edellisen postauksen hienosta kommentoinnista, kiitos hyvistä ajatuksistanne. Keskustelu ja vuorovaikutus on yksi bloggaamisen parhaista puolista. Yksinään täällä olisi turhauttavaa hölistä, mutta kahteen suuntaan pelaava vuorovaikutus tekee tästä paljon mielekkäämpää.
 
Rentoa vappupäivän iltaa kaikille ja muistetaan pitää rentous tulevina arkipäivinäkin, eikös? <3
 

© Oman katon alla
Maira Gall