perjantai 13. huhtikuuta 2018

Vuoristorataa á la erityisherkkä

Erityisherkällä tunteet ja reaktiot tuppaavat menemään äärilaidasta toiseen, ja toisinaan melko rapsakkaan tahtiin. Mies väittää, että kiihdyn nopeammin kuin italiainen urheiluauto ja että olen toisinaan arvaamaton kuin dynamiittipötkö. Voihan tuossa olla hieman totuuden siementä... Yhden päivän tunneskaala voi kulkea epätoivosta onnen kukkuloille ja takaisin:
 
Aamulla pelästyin silmittömästi työmatkalla. Autoradio oli unohtunut päälle klassiselle ja alkumatkan ajan sieltä ilmeisesti tuli vain jotain hyvin hiljaista lurittelua, jota en edes noteerannut. Mutta kiesus, kun yhtäkkiä rämähti soimaan joku torviosuus! WTF?! Paniikki! Auto rikki?! Jarrulevyt paskana? Puoli minuuttia täyspaniikkia, kylmää hikeä ja itku kurkussa meinasin jo soittaa miehelle, että nyt tässä autossa on jotain ihan kummaa tekeillä. Kunnes tajusin, että radiohan se siinä vain mölisee... Huh :D 


Töissä olin tyypilliseen tapaani melkoisen tasainen. Työkaverit luultavasti kiittävät, etten pimahtele siellä samalla lailla kuin kotona :D Sisäisesti saatan ärsyyntyä tai stressaantua, mutten yleensä näytä sitä päällepäin.
 
Kotiin päästyä verensokerit olivat ilmeisesti vaipuneet jonnekin miinuksen puolelle, sillä olin äkämystyneen kiukkuinen, kunnes sain syötyä.
 
Hiillyin ihan totaalisesti, kun sivusilmällä satuin huomaamaan kuinka kuopus kiukuspäissään hakkasi pleikkarin ohjainta. Tuntui, että verenpaineet sinkoutuivat tappiin ihan hetkessä. Olen tosi tarkka tavaroiden kanssa, enkä voi sietää sitä, että omat tai muiden lapset yrittävät hajottaa tavaroita.
 
Samainen kuopus kirjoitti minulle illalla lappusen, jossa luki "Äiti on maailmanparas". Hellyin ja liikutuin isosti. Vaikka tuo pikkuotus osaa välillä olla täysin vastahankainen ja raivostuttava, niin osaa hän olla varsin rakastettavakin.

  
Illalla itkin vuolaasti, kun maksoin ison autotarvikelaskun. Otti vaan niin ankarasti päähän, kun rahatilanne ei muutenkaan ole paras mahdollinen ja on kaikenlaisia epävarmuustekijöitä.
 
Sitten tietenkin otti päähän, koska tiesin, että silmäni turpoavat itkemisestä ihan tolkuttomasti ja aamulla joudun kärsimään moisesta itkemisestä...

Tällaista vuoristorataa täällä. Mites siellä? Oletteko viilipyttyjä vai nopeita kiihtyjiä? Tulevatko tunnereaktiot täysillä vai tasaisella liekillä?



12 kommenttia

  1. Kuulostaa niin tutulta. Töissä aina sanottiin, että omaan lehmän hermot, mutta tottahan se ei ole, vaan tunteet menevät aina vuoristorataa. Onneksi hieman tasaantuneet tosin iän myötä. Mutta on tää kyllä aikamoista.

    Aurinkoa viikonloppuusi ihanainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä herkkiksillä on usein just tuo toinen puoli, että ulospäin saatetaan näyttää joissain tilanteessa lehmänhermoisilta, vaikka sisällä myllertäisi vuoristorata. Itse toisinaan jään ikäänkuin jumiin ja lukkoon niiden myllerrysten kanssa, ja se jumitilanne saattaa näyttää siltä kuin olisin vain ihan cool... Mutta tosiaan, aikamoista on tämä välillä :D

      Ihanaa sunnuntai-iltaa ja pian alkavaa uutta viikkoa! Nautitaan keväästä! <3

      Poista
  2. Vuoristorata-ihminen täälläkin... Mun yksi entinen ystävä joskus sanoi, että onkohan mulla kaksisuuntainen mielialahäiriö kun oon tämmöinen... No, tiiä häntä. Omasta mielestäni oon vain ailahtelevainen, äkkipikainen,innostun ja kyllästyn... Ja kuten aiemmin jo joskus oon maininnut, taidan olla myös aika lailla herkkä. Eritysherkkä en ehkä oo, kai..?

    Tsemppiä sinne vaihtuviin fiiliksiin ja aurinkoista viikonloppua! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kuvitella, että mustakin vois joku läheisempi kuvitella, että omaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön (vaikken siis omaa). Mulla vaan sahaa ne tuntemukset sen verran nopeasti, ettei sille taida olla muuta selitystä kuin just (erityis)herkkyys ja toisinaan hormonit :D

      Aurinkoa ja kevätiloa sinne! <3

      Poista
  3. Minulla on tosi pitkä pinna, mutta sitten kun kiihtyminen tapahtuu, niin se on nollasta sataan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dieselin ja urheiluauton sekoitus siis ;D

      Aurinkoista alkavaa viikkoa <3

      Poista
  4. Mieheni aina sanoo, että minulla on nanosekunnin sytytyslanka ja räjähdys megatonneja. Sitten ihmettelee, kuinka tyyni voin olla ihan niinkuin minuuttien päästä. Onneksi olen iän myötä hieman tasaantunut, tai ainakin osaan jo hillitä ulkoiset merkit, että sisällä räjähtää....ja samlla seuraan kuinka tyttäreni on perinyt saman herkkyyden ;)
    Ihanaa sunnuntaita sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa, paitsi tyyntyminen ja tasaantuminen saattaa kestää multa hieman pidempään. Täällä kans lapset on perineet tuon herkkyyden ja tunteiden vuoristoradan jossain määrin... huhheijaa.

      Keväistä iloa ja aurinkoa sinne pian alkavaan viikkoon! <3

      Poista
  5. Mä en oo erityisherkkä, mutta kaikki tunnepuolen skaalat tulee elettyä yhden päivän aikana ainakin tiettynä aikana kuussa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa just multa :D Ja toi, että tiettyyn aikaan kuusta varsinkin kaikki on yhtä tunneskaalaa (oikeasti mut pitäis silloin eristää kaikista muista ihmisistä...)

      Aurinkoa ja kevätiloa Tuijalle! <3

      Poista
  6. Kuulostaa todella tutulta vuoristoradalta, vaikka periaatteessa olen tosi tasainen tyyppi (enkä erityisherkän piirteitä löydä itsestäni). Varsinkin lapsen kanssa yhteen päivään saattaa mahtua tuhat eri tunnetilaa!

    Ihanaa alkanutta viikkoa sulle Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten tuo, että varsinkin lapset saavat ne tuhannet eri tunnetilat esiin tosi tehokkaasti. Ennen lapsia minä olin luultavasti paljon tasaisempi (vaikka herkkis silloinkin). Nyt olen tasainen lähinnä nukkuessani, jos silloinkaan... :D

      Ihanaa viikkoa sinne myös! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall