perjantai 23. maaliskuuta 2018

Kotipäivä

Tästä tulikin kotipäivä. Lapsi on flunssassa, mies usean yön reissussa ja minä kotona kuumeilijan kanssa. Näiden kotipäivien kanssa tuntuu aina käyvän niin, että ensin kuvittelen saavani aikaan paljonkin. Tyyliin, että kappas, nythän ehdin imuroida koko huushollin, pyykätä kaiken ja vielä ottaa jokusen kahvikuppikuvankin.



Jossain vaiheessa päivää huomaan, että herttilei, kello näyttää jo yli lounasajan, enkä minä ole saanut aikaiseksi kuin aamukahvin juomisen ja siinä sivussa sen kahvikuppikuvan. Muutamiin työsähköposteihin sentään vastailin, mutta ei tietoakaan siististä kodista saati pyykkikasojen vajentumisesta.

Ai niin, pelasinhan minä pöytälätkää potilaan kanssa sekä roikuin Instagramissa ja Facessa. Ja petasin sängyn sentään. Kaivoin myös esiin ekat pääsiäiskoristeet. Josko vielä saisin aikaiseksi kaivaa sen imurinkin esille..?



Nykyään en onneksi enää pode huonoa omaatuntoa siitä, jos olen sairaan lapsen kanssa kotona. Työt eivät karkaa toimistolta mihinkään ja akuuteimmat hoitaa joku muu, tai sitten minä, siinä määrin kuin nyt kotoa käsin pystyn. Muutenkin olen pudottanut harteiltani aika paljon niitä turhimpia painolasteja, joita ennen kanniskelin selkä väärällään. Maailma ei pysähdy, vaikka olenkin poissa. (Asiakkaiden mielestä niin toki voi käydä, mutta se ei oikeastaan ole minun ongelmani :D )
 
Jokin ihme taika siinä kuitenkin on, että jos normaali työperjantai vaihtuukin kotipäiväksi, niin viikonlopun alkamiselle ei tunnu olevan selkeää rajaa. Kun työpäivän jälkeen pistää koneen kiinni ja suuntaa kotiin, alkaa viikonloppu siitä. Nyt viikonloppu leijailee ilmassa, mutta en saa siitä napattua. Ehkä luterilainen työmoraali kummittelee kuitenkin takapiruna siinä määrin, että viikonloppufiilis alkaa vasta sitten, kun saan ne pölykoirat imurin sisuksiin..?
 
Miten te suhtaudutte omiin tai lapsen sairaspäiviin? Kaiveleeko omatunto suotta, vai osaatteko ottaa levon kannalta? Entä mitkä ovat kivoimmat perjantairutiininne? 


12 kommenttia

  1. Mulla piti olla tänään siivouspäivä, kun eilinen meni huidellessa pakollisia asioita, joista tärkein tietenkin kampaaja. No sain ex tempore siivottua jääkaapin. Tänään olen roikkunut tässä koneella koko päivän, mitä nyt välillä täyttänyt/tyhjentänyt pesukonetta ja kuivausrumpua. Ehkä mä siivoan sit huomenna...

    Meillä on lapsi jo sen ikäinen, ettei enää kotiin voi jäädä, tosin ei sattuneesta syystä ole tarvinnutkaan. Aikaisemmin kyllä olin kotona hyvällä omalla tunnolla, koska kyseessä on vanhemman oikeus. Toki, jos työtilanne oli hektinen, menin töihin, kun ukkeli tuli hoitamaan lasta.

    Toivottavasti saat kuitenkin viikonlopusta kiinni ja nautit vain olostasi. Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sullakin on ollut kampaaja - ne on kyllä kivoja päiviä :) Mulla ainakin tuntuu koko elämä kohentuvan hetkeksi, kun saa värin taas freesiksi ja tukan siistittyä. Vitsit kun se kotikin siistiytyisi yhtä helposti, että istuisi vaan paikoillaan, joisi kahvia ja lukisi lehtiä :D

      Kivaa alkanutta viikkoa! <3

      Poista
  2. Hei, ihana tuo Insta-loota ja oletko muutenkin uusinut ulkoasua!<3 Voi, milloin saisin itse aikaiseksi! Viime kerrasta on niin kauan aikaa, että kaikki taidot on muuttuneet sivistykseksi, jos ymmärrät.;D

    Kuulostaa kovin tutulta! Tosin nyt kun nuorempikin pojista on pian 15, alkaa nuo sairaspäivät olla kaukainen muisto vain. Mieleen on jäänyt yksi kevät lukukausi, kun tein melkein koko kevään lyhennettyä viikkoa ihan vain sairastamisten vuoksi. Alkoi oikeasti jo hävettää, ja pelkäsin, että työkaverit pitävät työnvieroksujana.;))) No, tänä koko lukuvuonna olen sairastanut muistaakseni kahden työpäivän verran, tai siis roikkunut sairaanakin töissä ja sairastanut lomalla...Enpä nyt tiedä, mikä noista on paras vaihtoehto!:)))

    Mulla muuten käy ysin ja kympin aamuina (työt alkaa myöhään), jos sellaisia on, että tulee aina paljon kiireempi kuin kasin aamuina. Juuri siitä syystä, että luulen ehtiväni ihan kaiken siinä aamussa.:P

    Mun viikonloppuun kuuluu olennaisena kukat, vähän viiniä ja jotain kivaa telkasta.:) Pikaista paranemista ja aurinkoista viikonloppua!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vähän pistin uusiksi blogipohjaa, kun kyllästyin vanhaan :D Välillä on kiva vähän "rymsteerata" täällä blogissa ja selkeyttää asioita.

      Meilläkin oli noita kausia, kun lapset tuntuivat sairastavan KOKO ajan. Varsinkin pari ekaa vuotta tarhassa olivat yhtä tautia, ja toisinaan todella hävetti olla aina pois töistä. Tyyliin, että kumpikin poika vuorotellen vesirokossa ja sairastamisaika kaikkineen päivineen kolmisen viikkoa... Onneksi saatiin sitä jaettua miehen kanssa, mutta oli se silti jo noloa.

      Kukat, viini ja joku kiva telkkariohjelma (tai kirja) tekee kivan viikonlopun täälläkin. Ja hei, kohta on edessä pitkä viikonloppu, joten kivaa voi olla tuplasti!

      Mukavaa viikkoa! <3

      Poista
  3. Meilläkin on viime viikkoina sairasteltu, nuorimmainen ja vaikka onkin jo 11-vee niin mahataudissa, kovassa päänsäryssä ja kuumeessa vaan ei ole kiva olla yksin kotona olla, joten olen tehnyt kotoa käsin töitä (onneksi se on nykyisessä työssä mahdollista) ja osan päivistä olen ihan ollut lapsi sairaana- päivillä, meidän uusi työehtosopimus kun mahdollistaa alle 12-vuotiaan hoitamisen. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on hyvä ja fiksu työehtosopimus, kun alle 12-veenkin kanssa on mahdollista olla kotona. Senkin ikäinen on kipeänä vielä aika pikkuinen ja tarvitsee läsnäoloa.

      Toivottavasti teillä on jo pöpö ohitse ja olette kaikki kunnossa. <3 Mukavaa viikkoa!

      Poista
  4. Minä pystyn yleensä tekemään etänä työt lasten sairastellessa. Nythän meillä on perheessä jo kaksi lasta joiden kanssa voi olla kotona palkatta sen aikaa, että saa tilanteen jotenkin hallintaan. Meillä lapset ovat sairastaneet pienenä paljon, joten olen sen kanssa kipuillut minäkin ja pienempien poikien kanssa ei aina meinannut etätyö onnistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etätyö on kätsy juttu. Mulla ei periaatteessa ole siihen mahdollisuutta - tai olisi, pääsisin etänä käsiksi tarvitsemiini työkaluihin, mutta en pääse (kun täällä Hämeessä on nääs pitkät piuhat :D ). Joskus kyllä kotoa käsin vastailen asiakkaiden sähköposteihin, mutta vähänkään monimutkaisemmat jutut pitää jättää siihen, kunnes pääsee taas toimistolle ja käsiksi tietokantoihin.

      Onneksi tällä viikolla taas (kopkop!) kaikki ovat taas terveenä.

      Kivaa viikkoa sinne! <3

      Poista
  5. Kyllä mulla on aina ihan jäätävän huono omatunto, jos jään lapsen kanssa kotiin (tai oman sairastamisen takia). Koulussa kuitenkin jokainen oppitunti on opiskelijoille ainutlaatuinen kertakokemus ja jos kollega ei pysty sijaistamaan ja tunti hoidetaan itsenäisesti opiskellen, jää siitä aina jotain tärkeää uupumaan. Mutta toisaalta kuitenkin oma lapsi on aina se tärkein, joten kyllä mä kotiin häntä jään hoitamaan (jos mies ei pysty) tarpeen tullen. Meillä onneksi lapsi sairastaa hyvin harvoin.

    Perjantairutiinien ykkönen on ehdottomasti kokkailu vähän pidemmän kaavan mukaan ja viinin lipittely siinä samalla :) Syömisen jälkeen hetki telkkarin katsomista ja aikaisin nukkumaan.

    Toivottavasti siellä on lapsi jo parantunut, eikä tauti ole tarttunut muihin! Kivaa viikonloppua ja kohta alkavaa viikkoa sulle Tuula <3 Niin ja hei, heitin sulle haasteen, käy lukemassa kun kerkeät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että on varmaan työstäkin paljon kiinni, että miten suhtautuu lapsen sairastamiseen. Ymmärrän, että opiskelumaailmassa asia menee juuri noin ja sitä ajattelee oppilaiden kokemuksia. Kyllä meilläkin lapset ovat aina vähän suru puserossa, jos oma ope on poissa. Ja hyvä niin, sillä silloinhan se ope on mieleinen, kun jo päivän jälkeen ikävöidään :)

      Kivaa alkanutta viikkoa sinne! Ja hei, ihanaa että on lyhyt viikko <3

      Poista
  6. Tuo on muuten niin tuttu fiilis, että suunnittelee tekevänsä yhtä sun toista, ja sit huomaa ettei nyt niin ihmeitä saanutkaan aiakaiseksi, kun tuli tosiaan jumituttua sinne nettiin :D

    Tsemppiä ja toipumisia sinne. Minä olin aiemmin myös stressissä, jos olin saikulla oman tai lapsen vuoksi, mutta en enää. Olen todennut että ne työt kyllä odottaa, tai joku muu saa ne tehdä ja sitäpaitsi ei siitä sen kirkkaampaa kruunua saa vaikka töissä kipeänä olisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä tosiaan onkin, että mielessään ajattelee tekevänsä kaikenlaista, mutta lopputulos on vain somen selailua ja kahvinjuontia :D Ei sekään toki huono juttu, mutta joskus olisi kiva olla näpsäkkä ja aikaansaava...

      Tuo on niin totta, ettei siitä mitään kummoista sädekehää itselleen saa, vaikka olisikin kipeänä töissä. Paremminkin sitä petaa itselleen huonomman olon moisella reuhkaamisella :D

      Kivaa ja valoisaa viikkoa! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall