lauantai 31. maaliskuuta 2018

Pääsiäisen tunnelmat

Pääsiäinen ja pitkä viikonloppu tarjoaa mainion tilaisuuden pieneen huiliin arjen keskellä. Nyt tuntuu, että tämä tuli erityisesti tarpeeseen. Kellojensiirron ja huimasti lisääntyneen valoisuuden myötä olen kadottanut hyvän nukkumisen taidon - aivot eivät tunnu ymmärtävän tätä käsittämätöntä valon määrää ja nukun pätkittäin. Päivisin olen sitten kuin nukkuvan rukous. Pitkät pyhät onneksi antavat väljyyttä olemiseen.


 
Tänä vuonna emme edes ajatelleet lähtevämme yhtään mihinkään. Mökille olisi ollut ehkä hauska mennä, jos ei olisi kaikkea sitä tavaran ja ruokien roudaamista, poikkeusoloja ja muuta säätöä. Kotona on ihanan helppoa. Kaupat, kuntosalit sun muut ovat lähellä, eikä tarvitse suunnitella muuton kaltaista operaatiota paikasta A paikkaan B.
 

Otan tämän pitkän viikonlopun myös kuntoilun kannalta. Arkiliikkumiset ovat aina väkisin pois jostain muusta ja siinähän sitten rimpuillaan pakolliset rutiinit pipo kireällä ja minuuttiaikataululla. Vapaapäivinä ehtii kaikkea paljon paremmin - käydä vaikka moneen otteeseen kävelyllä, jos siltä tuntuu, eikä maailma silti kaadu.
 
Pitkinä pyhinä syöminen ja ruuanlaittokin tuntuu niin paljon mukavammalta kuin arkena. Työpäivien jälkeen olen aina pipo kireällä ja arkikokkaus on minulle todella vastenmielinen pakollinen velvollisuus. Nyt sen sijaan löysin taas ruuanlaiton ilon ja tempaisin hatusta sitruuna-rakuuna-kanapadan. Oli ihana kokata rauhassa ja syödä pitkän kaavan mukaan. Jälkkäriksi maailman helpointa suklaapiirasta (vähän kuin mudcake, mutta helpompi ja nopeampi).
 
Erityisen ihanaa on leikkiä hotelliaamiaista ja paistaa pekonit, tehdä hedelmäsalaatit sun muut. Sillä pärjää maha pullollaan pitkälle päivään, eikä tarvitse olla alvariinsa hellan ääressä - paljon kivempi vaikka kyykkiä pusikossa zoomailemassa pystyynkuolleita kukkia ;) 


Ulkoilu, kuntoilu, syöminen ja lukeminen olkoot parin seuraavankin päivän punainen lanka.
 
Mitä siellä on ohjelmassa pääsiäisenä? Onko teillä pääsiäiseen liittyviä perinteitä, vai menettekö tilanteen mukaan?








 


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Mitä minulle kuuluu?

Emma Harkituista herkuista laittoi minulle kivan haasteen. Nämä ovat mukavia, varsinkin juuri tällaisina hetkinä, kun pää lyö tyhjää eikä meinaa keksiä mitään järkevää postausaihetta. Kiitos haasteesta, Emma!
 
Miten voit? Fyysisesti ihan hyvin, mutta henkisesti ottaa vähän koville. Takki on tyhjä ja ilon tuntemukset hukassa juuri nyt. Vaikka olenkin kevään lapsi, niin tämä kevättalvi ja varhaiskevät on  k-a-m-a-l-a. Talveakin tuntuu tänä vuonna riittävän kyllästymiseen asti, ja kunhan pakkasista päästään, niin edessä on  yli kaiken inhoamani loska ja sen jälkeen kammottavat pölyiset kadut. Yökyökyök. Ja tämä kaikki ihana kamala yltäkylläinen valo! Toivottua, mutta myös tyrmistyttävän väsyttävää... Toivoisin todellakin voivani hypätä kaiken tuon yli! 


Mitä toivot tällä hetkellä? Toivon lähinnä, että arki sujuisi hyvin ja ilman ylimääräisiä huolenaiheita ja kommelluksia. Toivoisin myös pitkää ja lämmintä tulevaa kesää, mutta sanotaanko, että pessimisti ei pety (paitsi loppujen lopuksi pettyy aina kuitenkin :D ).   
 
Mitä olet syönyt tänään? Aamupalalla vakioannokseni, eli kaurapuuroa, marjoja ja raejuustoa. Töissä oli eväänä valmisannos riisiä, kanaa ja kasviksia. Välipalaksi ruisleipää, päivälliseksi eilistä karjalanpaistia ja perunaa, sekä iltapalaksi jälleen ruisleipää sekä omena. (Ja lonkero, koska tein yhden miehen työhomman ja ansaitsin palkinnon, öhöm.)  Kahvia meni nelisen mukillista, mikä on oikeastaan vähän liikaa meikäläisen hermostolle... Ja jonkin kahvikupillisen kanssa meni suklaasuukko. 

Mikä on suosikkihedelmäsi? Tykkään kaikista hedelmistä, mutta tämän talven suosikkina on ollut kotimainen omena. Niitä on löytynyt kiitettävästi marketista läpi kauden - siitä iso plussa.

Mitä ajattelit tehdä huomenna? Töiden jälkeen on luvassa esikoisen kuskaus säbätreeniin, jonka ajaksi menen itse kuntosalille. Sitten ne normihommat iltasella: pyykit, tiskit, lasten läksytsekkaus ja iltamarmatukset (omat ja lasten).


Kenen kanssa nukuit? Miehen.

Mitä luet tällä hetkellä? Margaret Atwoodin 'Herran tarhurit'. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen teos, vaikka onkin kirjoitettu n. 10 vuotta sitten. Kyseessä on eräänlainen dystopia, jossa yhteiskunta on kriisiytynyt ja ympäristökatastrofi on edennyt pitkälle. Sitten koittaa jonkinlainen isompi mullistus ja vain hyvin harvat jäävät jäljelle, tosin tietämättä, että on muitakin henkiinjääneitä. Vetävää tekstiä ja tykkään todella, vaikka aihe saakin pintaan kaikenlaisia pelkoja maapallon ja omien lasten tulevaisuudesta. 

Viimeksi katsottu elokuva? Viikonloppuna puolihuolimattomasti katselin jonkin leffan, mutta en edes muista mikä se oli. Kertoo ehkä jotain vireystilastani :D

Kuka soitti sinulle viimeksi? Anoppi soitteli viikonloppuna ja kyseli perheen kuulumisia.



Kolme viimeksi tullutta tekstiviestiä? Mieheltä, kuopuksen iltapäiväkerhosta ja esikoiselta (jos myös wa-viestit lasketaan mukaan).
 
Mitä lukee viimeksi lähettämässäsi tekstiviestissä? "Tuun ajoissa kotiin, mennään yhdessä Xxx:n uimakouluun."
 
Mille nauroit viimeksi? Jollekin työkaverin bongaamalle höpsölle uutiselle.

Viimeisin ostos? Jos ruokaostoksia ei lasketa, niin viime viikolla ostamani ale-paita.
 
Mitä pelkäät? Ainainen pelko on se, että jollekin perheenjäsenelle sattuisi jotain kamalaa.

Minne haluaisit matkustaa juuri nyt? No ihan mihin tahansa lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan! Mieluiten yksin. Kuvan lumiukkokin näyttää mielestäni ihan siltä, että on liftaamassa auringon perään.
 
En haasta ketään, mutta olisi ihanaa, jos nappaatte tämän mukaanne ja vinkkaatte tänne, niin tulen lueskelemaan teidän kuulumiset.


perjantai 23. maaliskuuta 2018

Kotipäivä

Tästä tulikin kotipäivä. Lapsi on flunssassa, mies usean yön reissussa ja minä kotona kuumeilijan kanssa. Näiden kotipäivien kanssa tuntuu aina käyvän niin, että ensin kuvittelen saavani aikaan paljonkin. Tyyliin, että kappas, nythän ehdin imuroida koko huushollin, pyykätä kaiken ja vielä ottaa jokusen kahvikuppikuvankin.



Jossain vaiheessa päivää huomaan, että herttilei, kello näyttää jo yli lounasajan, enkä minä ole saanut aikaiseksi kuin aamukahvin juomisen ja siinä sivussa sen kahvikuppikuvan. Muutamiin työsähköposteihin sentään vastailin, mutta ei tietoakaan siististä kodista saati pyykkikasojen vajentumisesta.

Ai niin, pelasinhan minä pöytälätkää potilaan kanssa sekä roikuin Instagramissa ja Facessa. Ja petasin sängyn sentään. Kaivoin myös esiin ekat pääsiäiskoristeet. Josko vielä saisin aikaiseksi kaivaa sen imurinkin esille..?



Nykyään en onneksi enää pode huonoa omaatuntoa siitä, jos olen sairaan lapsen kanssa kotona. Työt eivät karkaa toimistolta mihinkään ja akuuteimmat hoitaa joku muu, tai sitten minä, siinä määrin kuin nyt kotoa käsin pystyn. Muutenkin olen pudottanut harteiltani aika paljon niitä turhimpia painolasteja, joita ennen kanniskelin selkä väärällään. Maailma ei pysähdy, vaikka olenkin poissa. (Asiakkaiden mielestä niin toki voi käydä, mutta se ei oikeastaan ole minun ongelmani :D )
 
Jokin ihme taika siinä kuitenkin on, että jos normaali työperjantai vaihtuukin kotipäiväksi, niin viikonlopun alkamiselle ei tunnu olevan selkeää rajaa. Kun työpäivän jälkeen pistää koneen kiinni ja suuntaa kotiin, alkaa viikonloppu siitä. Nyt viikonloppu leijailee ilmassa, mutta en saa siitä napattua. Ehkä luterilainen työmoraali kummittelee kuitenkin takapiruna siinä määrin, että viikonloppufiilis alkaa vasta sitten, kun saan ne pölykoirat imurin sisuksiin..?
 
Miten te suhtaudutte omiin tai lapsen sairaspäiviin? Kaiveleeko omatunto suotta, vai osaatteko ottaa levon kannalta? Entä mitkä ovat kivoimmat perjantairutiininne? 


tiistai 20. maaliskuuta 2018

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

* Talvi tuntuu jatkuvan ikuisesti, joten kevät oli hommattava vaaleankeltaisen neilikkakimpun muodossa. Tiedoksi, että kevättä löytyy S-marketista. Paitsi ettei ehkä enää, koska ostin toiseksi viimeisen.

* Koko viikonlopun kestänyt pahantuulisuskohtaus meni ohi ja viimeisetkin rippeet karisivat, kun eilen illalla reippailin tunnin hikilenkin. Horisontin yläpuolella pilkisti ohuenohut kuunsirppi ja uusissa kuulokkeissa soi hyvä musiikki. 


* Tilasin hieman hauskuutta ja kepeyttä. Parin viikon päästä karkaan ystävän kanssa pois kotoa. Ihan vaan yhdeksi yöksi, mutta kuitenkin.
 
* Sydän pomppi ilosta ja liikutuksesta, kun eräänä iltana näin meidän ekaluokkalaisen pelailemassa kaverinsa kanssa jääkiekkoa lähikentällä. Mukana oli pari tuntematonta yläaste/lukioikäistä poikaa - miten ihanasti he pelasivatkaan poikien kanssa ja huomioivat pienempien osaamistason. Hatunnosto kaikille teineille, jotka jaksavat höntsäillä hyvässä hengessä pikkupoikien kanssa ♥


* Löysin The Kukkapaitani Lindexin alerekistä. Oikeastaan jo luulin inhoavani kaikkia kukkakuoseja, mutta ilmeisesti en vain aiemmin ollut löytänyt oikeaa. Tämä on juuri mun paitani, ja maksoin siitä vain 6 euroa.

* Fab Forty Something -blogin Marjukka kirjoitti taannoin värianalyysistä ja se sai minut havahtumaan omaan värimaailmaani. Luulen olevani 'kesä' ja heivasin surutta vaatekaapistani pari väärän väristä paitaa (seepramekon, managerijakun yms. lisäksi). Heti tuli selkeämpi olo ja nyt ehkä muistan jatkossakin tarkkailla värimaailmaa tiukemmalla silmällä.


* Pääsen huomenna kampaajalle ja se on aina ihanaa! Vähän hiuspehkon siistimistä ja freesi väri sekä siinä ohessa naistenlehtikatsausta, maailmanparannusta ja kuppi kahvia ♥

torstai 15. maaliskuuta 2018

Vuoden ainoa bussi ja pieleen mennyt päivä

Ihan ensi alkuun korkean v-indeksin, pms:n ja naisellisen vuoristoradan varoitus. Tänään oli niitä päiviä, kun elämän joka ikinen osa-alue tuntui heittelevän kapuloita rattaisiin. Ihka ensimmäiseksi heräsin unesta, jossa vuoden ainoa bussi oli mennyt nenäni edestä. Mihin lie olisin ollut menossa, mutta joku tärkeä juttu se oli ja tietenkin missasin sen. Otti todella päähän - mikä on tietenkin hirmu fiksu reaktio, kun kyseessä on uni.


Aamutaisteluiden (=lasten rutiinit) jälkeen edessä oli ei niin miellyttävä sessio auton kanssa. Ikkunan pahalaiset olivat saaneet yön aikana ihan mystisen kovan jääkuorrutuksen. Vaikka uskallan väittää, että käsissäni on ihan riittävästi voimaa, niin sain hinkata ikkunoita kokonaiset 15 minuuttia! Olin lopulta niin kiukkuinen, että soitin miesparalle, annoin tulla täyslaidallisen ja suurin piirtein syytin häntä moisesta teräsjäästä. (Pyysin myöhemmin anteeksi ja oli vissiin syytäkin...)
  
Töissä olin onnistunut kadottamaan kokonaisen asiakkaan taivaan tuuliin - hups! Onneksi fiksu työkaveri osasi palauttaa bittejä jostain avaruuden syövereistä. Kotiinpaluuliikenteessä jumitin joka ikisissä punaisissa valoissa ja ärsyynnyin sydärin partaalle tyhmistä (?) kanssa-autoilijoista.

Kuvittelin kääntäväni kelkan parempaan suuntaan ostamalla kimpun neilikoita, mutta kilinkakat - kukat eivät auta tippaakaan, kun ollaan menty v-indeksillä vaaralliselle alueelle. Kotona tuntui kaikilla olevan pinna kireällä ja riita-antennit pystyssä. Lopulta uhkasin lähteä saman tien hotelliin, jos joka iikka ei ole hiljaa.


Illalla kiikutin autoni huoltoon ja v-indeksi ei ainakaan yhtään laskenut, kun mietin, että siitäkin ilosta saa taas maksaa. Ja seuraava remontti - joka olisi pitänyt tehdä jo aikapäiviä sitten - odottaa kulman takana. Juu kuulkaas, ei täällä mitään kivoja asioita oikeastaan halutakaan ostaa, kun minäpä iloisesti kuluttelen rahaa auton varaosiin ja remonttiukkelin työkuluihin.

Kaikki päivät eivät ole kivoja, eivätkä edes siedettäviä. Nämä tällaiset päivät voisin varsin hyvin skipata kokonaan yli, enkä jäisi mitään arvokasta vaille. Ehkä minun pitää kiertää inkarnaation kehässä vielä jokusen lehmänkakkaläjän kautta, ennen kuin osaan ottaa tällaiset fiilikset oppimiskokemuksena.

Joku voisi kysyä, että miksi edes kirjoitin tämän. Ehkäpä vertaistuen ja inhimillisyyden nimissä (lohduttaako ketään höyrypäätä, että muitakin joskus todella ottaa aivoon?) Ja siksi, koska minä nyt vain voin - enkä ainakaan ihan vielä saanut sitä slaagia silkasta vitutuksesta ;)

Tänään torstai ei ollut toivoa täynnä, mutta ehkä perjantaina paremmin?  



keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Viisi kuvaa kuluvasta kuusta

Sain Satulinnan Tuijalta haasteen - viisi kuvaa kuluvalta kuulta. Kiitos Tuija! Lyhyestä virsi kaunis... Osa kuvista on kännyräpsyjä, osa järkkärikuvia. 

Tänään oli ihana valo ja onneksi ehdin ottamassa muutaman räpsyn. Samaan aikaan satoi lunta ja oli kultainen loppuiltapäivän aurinko. Valo oli keväistä, mutta pohjoisesta vihmova tuuli oli kovin talvinen. Mahtaako kevät tulla ikinä?


Viikonloppuna poikkesin esikoisen kanssa Verkkokauppaan. Ostin itselleni langattomat kuulokkeet, mutta jäin myös haaveilemaan yhdestä jos toisestakin ihanuudesta. Tätä Canonia hiplasin pitkän tovin ja hyvä etten köyttänyt itseäni siihen kiinni... Harmittaa ihan loputtoman paljon, että itsellä on vanha ja riittämätön kamera. Ja sitten on olemassa tuollaisia upeuksia, joihin minulla ei taida ikinä olla mahdollisuuksia. Paljon helpompihan se olisi kuvata kunnollisella kameralla ja mahdollisuuksia olisi paljon enemmän.


Poseerasin Lidlin farkuissa ja ikivanhassa collegessa :D



Kuun alkupäivinä napsin nämä kuvat mökillä hiihtolomalla. Oli ihanaa olla viikko ihan rauhassa, lukea, kahvitella, kuntoilla ja nukkua pitkään. Vaikka pääsääntöisesti pidänkin työstäni, niin loma on silti ihmisen parasta aikaa. 


Arkiaamuinen näkymä työpaikalle kavutessa. Vaikka hissikin on, niin mieluiten kävelen 4. kerrokseen. Olen töissä "isossa tiilikasassa" ja nautin noista isoista ikkunoista ja vanhoista tiiliseinistä.

Hups, kuvia taisi tulla kuusi, kun en osannut päättää noiden kahvittelukuvien välillä. Molempi parempi. Tämä haaste on ollut jo aika monessa blogissa, enkä tiedä ketä haastaisin. Mutta hei - nappaa mukaasi ja räpsi viisi (tai kuusi :D ) kuvaa kuluvalta kuukaudelta!

PS. Sain taannoin haasteen myös Kelorannan Teijalta, mutta hoksasin, että minähän olen jo tämän vuoden puolella tehnyt Kolme hyvää -haasteen. 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Vaatekriisi, ja jos olisin joku muu

Tänä viikonloppuna pääsin vihdoin yhden ikuisuusprojektin kimppuun, nimittäin siistimään vaatekaappiani. Kokonaan en sitä saanut tehtyä, mutta pääsinpähän ainakin alkuun. Samalla tuli mieleeni Pinkin taannoinen postaus vaatteista, joita on tullut hankittua "luullen olevansa joku muu". Kiitos innoituksesta, mainio P!

Törmäsin vaatekaapissani muutamaankin tyyppiin, jotka eivät ole minä. En oikeastaan tiedä mitä ne siellä tekevät, koska en ole ollenkaan sellainen ihminen, joka ko. vaatteita pitäisi. Ehkäpä luulin, että minusta olisi vielä jonain päivänä tullut esim...


 ... näpsäkkä business-konsultti tai viihdemaailman manageri? Juu, ihan kiva jakku, jonka löysin kirpparilta 5 eurolla. Puolisen vuotta se on roikkunut kaapissani, mutta en ole liikahtanut yhtään lähemmäs business-maailmaa. Ei jatkoon.

Tai kenties minusta olisi voinut tulla...


 ... seeprayhdistyksen puheenjohtaja, joka luuli pystyraidan hoikentavan. Se ei näköjään aina tee niin, vaan lopputulos voi näyttää raskaana olevan virtahevon ja seepran välimuodolta. Ei yhtään tyyliseni vaate muutenkaan, joten ei jatkoon.

Sitten löytyisi kasa kaikenlaisia paitoja, joissa näytän joko tapetilta tai kuolleelta. Jälkimmäinen toki onkin joka päivä lähempänä, mutta vielä olisi kiva näyttää elävien kirjoissa olevalta. Löytyy myös vaatteita, joihin kuvittelin mahtuvani, kun vain käden käänteessä laihtuisin 5 kiloa. Ja siltä varalta, jos päättäisinkin muuttaa elämäni suunnan ja ryhtyä hyväntekeväisyysbileitä järjestäväksi seurapiirirouvaksi Beverly Hillsissä tai Westendissä:


Mutta mikä todennäköisyys on sille, että nykyisessä elämässäni haluaisin laittaa ylleni beverlyhillsiläistä sifonkiunelmaa, vaikka siihen jokin tilaisuus joskus tulisikin? Tässä koltussa näytän sitä paitsi raskaana olevalta bulgarialaiselta kehonrakentajalta (mitä en ole, toim. huom.). Keijumainen mekko vaatisi 40-kiloisen ballerinan kropan, eikä tällaista tasapaksua hämäläistä vartaloa :D 
 
Yleisesti ottaen vaatekaapin siivoamisesta pukkaa aina jonkin kriisejä. Ensin sitä herää harmittelemaan, että kaikki jäljelle jäävätkin vaatteet näyttävät vähintäänkin tunkkaisilta ja tylsiltä. Toisaalta miettii, että jos nyt olisi mahdollisuus pistää koko vaatekaappi uusiksi, niin millainen haluaisin olla? Kuka oikeastaan olen ja mitä haluan itsestäni näyttää? En ainakaan ole yksikään edellä mainituista tyypeistä, mutta kuka sitten olen? Inkeri Ankeinenko..?
  

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Uusi look

Kevätauringon lisääntyessä tulee usein tarve muuttaa jotain. Olisi kiva hankkia kasa uusia vaatteita, rymsteerata kotia, päivittää hiukset ajan tasalle tai ostaa edes uutta huulipunaa. Vaatekaappien järjestelykin on ollut pitkään tehtävälistalla. Mutta mitä muuta voisi järkevä (?) nainen tehdä kuin rymsteerata bloginsa uuteen uskoon!

 
Tässä uudistuksessa ei tarvinnut edes nostaa peffaa sohvalta. Olen sitä paitsi ottanut eilisen lääkärin sanat hyvin kirjaimellisesti: nyt vähän iisimmin. Tarkemmin ajatellen olen lähes liikuntakyvytön, enkä mitenkään voi liikkua sohvalta ja tarvitsen hyvin paljon palvelua ;)  Näin ainakin voin pari päivää yrittää passuutta itseäni sen sijaan, että itse nousisin paapomaan muita joka välissä.
 
Mitä pidätte tästä ilmeestä? Muistatteko vielä vanhan lookin ja kumpi on parempi? Onko ylipäänsä blogin layoutilla merkitystä vai laitatteko sisällön etusijalle?
 
Minulla on tapana heilua lievän rönsyilyn ja askeettisen selkeyden välillä. Tällä kertaa tuntui siltä, että kaipaan blogin puolelle enemmän vähäeleisyyttä ja ryhtiä. Ehkä joskus myöhemmin alan taas häröillä ja keksin bannerin ja sivuhärpäkkeitä ;) 
  
Muiden blogeissa arvostan ennen kaikkea aitoutta, omaleimaisuutta ja vetävää sisältöä. Kakkosena tulee kuvat ja ylipäänsä visuaalisuus, mutta edes hienoinkaan layout tai upeimmat kuvat eivät pelasta, jos teksti ei jollain lailla puhuttele tai en ollenkaan osaaa samaistua bloggaajaan. Joka ikisen tekstin ei tietenkään tarvitse olla klassikkoainesta, mutta kunhan edes joskus on jotain sellaista, joka kolahtaa sieluun, niin minusta saa uskollisen fanittajan.
 
Toisinaan blogeissa näkee keskusteluja siitä, kumpi on tärkeämpää: visuaalisuus vai teksti. Tietenkin asia riippuu siitä, mikä on blogin tarkoitus. Vaikkapa muoti- ja sisustusblogeissa visuaalisuudella on iso asema ja hyvälaatuiset kuvat ovat kaiken a ja o. Nekään eivät tosin ilman kunnollista tekstisisältöä saa ilmaa siipiensä alle (tai niinhän sitä luulisi).
 
Selkeissä asiablogeissa (mm. tiede-, harrastus- tai ammattiblogit) tärkeintä on asiantunteva sisältö, jota kuvat saattavat tukea, mutta joita ei välttämättä tarvitse olla lainkaan. Jos bloggaaja puhuu vaikka mediakriittisyydestä tai gravitaatioaalloista, niin visuaalisuudella on korkeintaan sivurooli.
  
Sitten on meitä, joiden blogeja en ainakaan itse osaa edes kategorisoida. Mikä minä olen? Olenko edes mihinkään lokeroon laitettavissa. Tämä ei ole selkeästi lifestyleä, ei äitiblogia, vaan vähän sitä sun tätä. Yritän itse mennä teksti edellä, vaikka tunnustankin, ettei minulla ole mitään selkeää punaista lankaa, joka kulkisi läpi kaikkien postausten. Välillä on enemmän asiaa, välillä vähemmän. Mutta toisaalta en ole tilivelvollinen kenellekään, joten eipä tuon niin väliä. Pääasia, että te lukijat olette siellä - kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi? <3 


Oireenmukainen lääkitys ;)

Mukavaa viikonloppua!

torstai 8. maaliskuuta 2018

Naistenpäivää!

Vähän myöhässä, mutta hyvää Naistenpäivää kanssasisaret! Tai no, naistenpäivää, sanoisi Putous-hahmo Ansa Kynttilä ;) 


Minusta meissä naisissa on valtava potentiaali, ja kiitos länsimaisten arvojen, olemme myös saaneet ammentaa tuota potentiaalia käyttöön. Saamme toimia itsenäisesti ja vaikuttaa moniin asioihin - siinä määrin kuin se nyt ylipäänsä on mahdollista elämän arpapeleissä.

Tähän tilanteeseen ei kuitenkaan olla tultu sattumalta tai muiden antamien armopalojen kautta. Tasa-arvon eteen on tehty hurjasti töitä ja kiitos tästä kuuluu monille vahvoille naisille, ja toki myös fiksuille miehille. Työtä riittää vieläkin ja tasa-arvon ylläpitäminen vaatii huomiota.

Siksi en lainkaan ilahdu, jos maamme näkyviin poliitikkoihin kuuluva nainen toteaa, että haluaa irtisanoutua feminismistä ja nimeää sen (nykymuodon) silkaksi pelleilyksi. Vaikka feminismi nykyään ajaa muidenkin kuin naisten tasa-arvoa, ja vaikka olisikin valkoinen kristitty heteronainen, joka kaikesta päätellen ei siedä muita kuin kaltaisiaan miehiä ja naisia, niin tarvitseeko koko feminismi silti lytätä ja yrittää maalata se turhaksi itku-iitojen marginaalipiipertelyksi. Maton vetäminen toisten jalkojen alta on kerrassaan epäsolidaarista ja anteeksiantamatonta. En edes halua tässä yhteydessä mainita ko. lausunnon antaneen henkilön nimeä, koska mielesäni moisilla julkisuushakuisilla populismi(p***a)puheilla ei ansaitse tulla nimeltä mainituksi.  

Vielä vähemmän ilahduin uutisesta, jonka mukaan Ruotsissa oli jätetty tuomitsematta vaimoaan pahoinpidellyt mies. Perusteena oli mm. se, että mies oli "paremmasta perheestä" kuin nainen, eikä nainen siten ollut luotettava. Mitä ihmettä..?! Tuomion antaneista lautamiehistä yksi oli aiemmin ollut sitä mieltä, että muslimien tulisi joissain tapauksissa saada  lainsäädännöllisiä poikkeuksia mm. avioliittoa koskevissa asioissa. Tällaista ei voi länsimaisessa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa hyväksyä eikä ymmärtää. Jos tällaiselle antaa jalansijaa, voimme ennen pitkää palata takaisin nyrkin ja hellan väliin sekä miesten määräysvallan alle.

Joten tiedoksi vain kaikenlaisia lausuntoja antavilla populistipoliitikoille: feminismiä todellakin tarvitaan monella suunnalla, tai muuten sen poliitikon urankin voi unohtaa ja mennä kotiin miehen hakattavaksi.

Huh, tästä piti oikeastaan tulla ihan vain naisia tsemppaava ja ylistävä postaus, mutta näköjään päästelin korvien sisällä muhivia paineita :D 


Oman päiväni lisämausteisiin kuului mm. polven punkteeraus ja kortisonipistos. Että yksin ei tule vanhuus... Vakiolääkärini on muuten reumataudeista väitellyt erittäin napakka ja viisas ikäiseni nainen. Jos nyt itse toimenpide ei mieltä ylentänyt, niin olen aina hänen vastaanotollaan iloinen, että on olemassa näitä asiansa osaavia ja ajan tasalla olevia lääkäreitä. Ja kun sellainen on empaattinen nainen, niin aina parempi.

Toinen lisämauste tuli, kun yritin asioida autotarvikekaupassa ja ostaa pari autohärpäkettä. Minulle ei myyty, hahhah. Se on sinänsä pitkä stoori, mutta hitto että sieppasi. Pitäkööt tunkkinsa, minä menen ensi kerralla viinikauppaan ja toivon, että edes siellä myydään :D

Hyvää naistenpäivän iltaa, ja pidetäänhän toistemme puolia! 
 

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Lomaviikon positiiviset

Talvilomaviikko on viimeisiä tunteja vaille valmis. Hieman haikein mielin suuntaan jälleen kohti arkea, mutta ehdottomasti paljon parempana ihmisenä kuin ennen lomaa. Kun on viikon saanut loikoa kirjan kanssa, ulkoilla, kuntoilla ja juoda pitkiä aamukahveja ja iltaviinejä, voi ainakin hetken aikaa tuntea olevansa pipo löysällä. Näitä juttuja ei normiarkena ehdi tehdä - ainakaan näin paljon - mutta lomalla on hyvä palautella mieleen niitä asioita, joista saa iloa ja rentoutta. 



Tällä lomalla pääpaino oli tosiaan oman kropan ja mielen hoitamisella, ja lepo ja kuntoilu ovat siihen hyvä parivaljakko. Heiaheia kertoo, että viikkoon mahtui kaikkiaan 9 liikkumiskertaa ja olen siihen todella tyytyväinen. Mukaan mahtui niin kuntosalia, venyttelyä, hiihtoa kuin perheen kanssa lätkän pelaamista. Huikeinta oli ehkä iltainen hiihtely pellolla täysikuun kirkkaassa valossa. En edes muistanut, että kuutamo voi olla niin suunnattoman kirkas.
 
Yöt ja aamut olivat todella kylmiä, joten ulkoilut saivat odottaa aina iltapäivän puolelle. Mikä ihana tekosyy ottaa iisisti ja keitellä vielä toisetkin (aamu)päiväkahvit! Juuri nyt mieli on rento ja tästä on hyvä taas startata arkeen. Myönnän kyllä, että hieman hirvittää. Pidän itsestäni paljon enemmän näin lomamoodissa, ja tiedän, että arkena en samaan rentouteen pysty. 
  
Osa minusta tosin kiittää töihin paluusta ja siitä, että ylenmääräinen kuntoilu loppuu. Polvet nimittäin eivät ihan olleet samaa mieltä kanssani siitä, että kuntoilu on kiva juttu. Tällä hetkellä hauduttelen turvonneita polvia pakastepusseilla ja kaivelen kaapista nivelgeeliä. Vanhuus ja nivelreuma ei tule yksin :D 
 
Miten siellä on viikko sujunut - arkisissa merkeissä vai lomafiilisissä?






  

Vilukissaa palelee :D
 

Mukavaa alkavaa viikkoa ♥


© Oman katon alla
Maira Gall