maanantai 8. tammikuuta 2018

Vähemmän on enemmän (kuin ei mitään)

Kuntoilu ja oma kuntotaso alkaa yhä enemmän hiipiä mieleen, kun viimeisetkin joulupyhien rippeet on juhlittu ja edessä on arkiputki. Suklaarasioiden ja Netflixin äärellä kunto ei nyt varsinaisesti kohentunut, joten olisiko aika taas tehdä jotain..?
 
Syksyn aikana sain päälle kohtalaisen hyvän kuntoiluputken. Sen katkaisi viikkokausien flunssa- ja yskäputki, mutta senkin jälkeen tsemppasin itseni takaisin sporttifiiliksiin. Mutta sitten tuli joulu - valmistelut lahja- ja ruokaostoksineen, paketoimisineen ja kokkaamisineen. Sitten konvehtirasiat, jokuset viinipullot, loputtomat jouluruuat ja sohvan vetovoima.
 
Parin-kolmen viikon kuntoilutauon jälkeen tunnen oloni pöhöttyneeksi sokerihiireksi ja täysin noobieksi kuntoilun suhteen. Pelkkä ajatus salitreenistä saa aikaiseksi ahdistuskohtauksen ja vastustusreaktion. Salille - onko pakko, yök, en halua!
 
Kuntoilun suhteen olen ollut kaikkea mahdollista salifanaatikosta täydelliseen sohvaperunaan. On ollut kausia, jolloin pisin liikkumani matka on ollut kirjahyllyn kautta jääkaapille ja takaisin sohvalle. Ja toisinaan taas niitä kausia, kun olen treenannut salilla 3-4 kertaa viikossa sekä siihen päälle jumppia, työmatkapyöräilyä ja palauttavaa kevyttä liikuntaa. (Haikeana ajattelen vieläkin sitä kroppaa, jonka aikanaan sain tuon kaiken kuntoilun sivutuotteena.) 


Keksi-ikäinen kuntoliikkuja ja sen lenkkimaisema.


Suhtautumiseni liikkumiseen tuppaa helposti olemaan "Täysillä ja verenmaku suussa". Se sinänsä asettaa jo kynnyksen melko korkealle silloin, kun pitäisi palata totaalilaiskuudesta kuntoilun pariin. Kunnes hoksasin, että mikä tahansa pienikin kuntoilu on parempi kuin ei mitään. Jos treenaan kotona 5-10 minuuttia kehonpainolla, se on jo parempi kuin pelkkä sohvapötköttely. Kävely korttelin ympäri on fiksumpi valinta kuin sisällä pysyttely koko illan ja marmattaminen siitä, että on muuttunut kalpeaksi ja lötköksi olmiksi.
 
Viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja päätin kuntoilla kotona, edes vähän. Jaksoin peräti parikymmentä kyykkyä sekä 5 punnerrusta, kunnes sain itkupotkuraivarin. Keho ja mieli pisti hanttiin sille, että tein jotain muuta kuin istuin käsi karkkipussissa. Päätinkin, että kai noin "hirvittävän" rääkin jälkeen saa ottaa iltasiiderin. (Krhm, mutta vain yhden...)

Viikonloppuna lupauduin kävelylenkille ystävän kanssa. Kävelimme vakioreitin, n. 1h 15 minuuttia. Lisäksi intouduin tekemään puolen tunnin setin jonkinlaista self-made venyttely-joogaa. Teki hurjan hyvää kumpikin ja tunsin välittömästi itseni energisemmäksi ja pystyvämmäksi.
 
Tänä iltana totesin, että miksi lähteä autolla kaupalle, kun onhan minulla jalatkin. Esikoinen halusi lähteä seuraksi ja niin vain hänkin jaksoi kävellä 5,5 kilometriä. Olisiko niin, että kuntoilu ruokkii kuntoilua? Kun ottaa ensimmäisen askeleen, niin toinen seuraa perässä melkein itsekseen.

Päätin myös ottaa käyttöön päivän liikkeen. Se on mikä tahansa venyttely- tai kuntoliike, jonka voi tehdä mahdollisen muun kuntoilun lisäksi. Sillä tavoin tulisi tehtyä vähintään se yksi liike päivässä, ilman isompia vaatimuksia tai paineita. Ja kun kerran on tehnyt sen yhden liikkeen, niin kenties sen vanavedessä toinenkin..?
 
Pienestä palasta on helpompi aloittaa kuin haukata kerralla koko kakku. Kun aloittaa edes jotain, oli se sitten venytys tai kävely korttelin ympäri, niin seuraavana iltana ehkä haluaa tehdä saman. Ja sitä seuraavana kenties jo kaksi korttelia jne...

Askel kerrallaan liikkeelle ja kohti parempaa kuntoa. Unohdetaan tänä kevätkautena bikinikunnot sun muut ulkonäkökeskeiset hömpötykset. Bikinikuntohan on sitä, että vetää biksut päälle ja menee rannalle - as simple as that. Mutta sitä tärkempää on oma hyvinvointi, virkeys ja jaksaminen arjessa. Sitä kohti - once again ;) 

25 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!

    Mä tarttisin nyt sen potkun, millä aloittaa... Tai no, ehkä mä tänään aloitin, kun tein KAKSI kertaa aurinkotervehdyksen? Kylläpä olinkin kireäjalkainen, en voi uskoa, että aikanaan joogahullaantuneena (jota kesti noin 4kk) venyin aivan eri malliin.

    Ruokavalion korjauksen jo aloitin muutama päivä sitten, ihan vaan siitä syystä, että en kerta kaikkiaan voi syödä enää mitään, kun kaikki närästää ja turvottaa (siis kaikki, jopa vesi tyhjään mahaan...). Tämän suuren ruokamysteerin toivon selättäväni pikimmiten ja pikkuhiljaa kyllä koitan myös liikuntaa lisätä. Edes sen koiralenkin joka päivään. Tässä tietokoneen äärellä kun ei tuo kunto kohene, eikä kyllä närästyskään helpota, kun läski painuu kurttuun ja painaa sisuskalutkin kasaan siinä ohessa...

    Tsemppiä kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietokoneen äärellä tosiaan kunto ei kohene, sen itsekin huomaa varsinkin töissä... Meillä on tosin onneksi säädettävät työpöydät ja välillä voi tehdä töitä seisten, mikä on jo hyvää vaihtelua työpäivään.

      Tuo aurinkotervehdys on jo hyvä alku, eikö? Pienin askelin, tarvittaessa vaikka hiipien eteenpäin :) Kamalinta on se, jos ahmii kerralla liikaa, väsyy totaalisesti ja antaa sitten periksi kokonaan.

      Tuo närästys on kurja kaveri, itse kärsin siitä raskausaikoina ja kyllä oli karsea vaiva. Ei meinannut saada nukuttua eikä keskityttyä mihinkään. Toivottavasti helpottaa <3

      Hyvää oloa ja tsemppiä kevätkauteen! <3

      Poista
  2. Voi, liikunnan tehostaminen täällä visiossa - koska keho ja mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keho ja mieli on kyllä niin synkassa, että puolin ja toisin huomaa pienetkin muutokset. Sekä hyvässä että pahassa.
      Tsemppiä, iloa ja jaksamista! <3

      Poista
  3. Täälläkin yritetään takoa päähän, että edes vähän ja joskus on parempi kuin ei mitään milloinkaan. Ja ajatus siitä, että sallii itselleen kotiin lenkiltä palaamisen korttelin kiertämisen jälkeen on ainakin täällä toimivaksi todettu, harvemmin sitä tulee heti kotiin palattua kun on vauhtiin päässyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri :) Mullakin on monet kerrat käynyt niin, että korttelikierros on venähtänyt vähän pidemmäksi, kun kerran on nähnyt sen vaivan, että on pyntännyt ylleen kaikki ulkoiluvaatteet. Olisi sitäpaitsi sääli kaiken sen punkemisen ja tunkemisen jälkeen palata saman tien kotiin :D

      Tsemppiä ja iloa alkaneeseen vuoteen! <3

      Poista
  4. Hyvä postaus! Minä tarvitsisin ehdottomasti lisää ulkoilua ja liikuntaa vaikka sitten miniannoksista alkaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoilua minäkin tarvitsen rutkasti lisää. Happi ja reipas kävely tekee kuitenkin niin hyvää (vaikka joskus onkin työn ja tuskan takana sinne ulos saakka päästä). Eilen autoradiosta kuulin Anna Saivosalmen (pt) haastattelun ja hän muistutti, että jo 5 minuuttia päivässä virkistää ja on parempi kuin ei mitään :)

      Hyvää lomaa sinulle sinne jonnekin! <3

      Poista
  5. Täälläkin yritetään löytää intoa liikuntaan ja edes sitö pientä kuntoa, joka oli loppuvuoden pitkää sairasteluputkea.
    Liikunnaniloa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo sairasteluputket on kurjia, kun ne katkaisevat kaikki hyvät aikomukset liikkumisen ja paremman kunnon eteen :( Toivotaan tälle vuodelle pöpöjen pysymistä loitolla, tervettä arkea ja askelia kohti parempaa kuntoa.

      Kivaa loppuviikkoa - torstai on toivoa täynnä! <3

      Poista
  6. Lähde mun kanssa salille? Siellä on nyt joku tarjouskin menossa... mä olen nyt käynyt sen 3-4 kertaa viikossa, myös joulun aikaan ja täytyy sanoa, että olo on kyllä paljon virkeämpi. En olisi ikinä uskonut, että musta on tähän! Mutta tykkään siitä salista tosi paljon ja niistä ohjatuista tunneista ja ohjaajista, etten millään malta pysyä pois....

    Mutta totta tuokin, että askel kerrallaan on hyvä, pikku hiljaa lisäten... ja kotona tehtäviin kehonpainoharjoitteluun löytyy kyllä nykyään ihan hirmu paljon ohjeita, mä vaan olen niin laiska tekemään itsekseni, salilla ei kehtaa olla tekemättä....

    Kivaa alkanutta arkea ja viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, arvaa tekisikö mieli sinne sun salille?! Jos sinne ikinä tulee 10 kerran kortteja, niin olen heti siellä :) Jotenkin vaan karsastan noita kk-maksullisia jäsenyyksiä, kun ei ne oikein tuppaa mahtumaan arkeen tällä hetkellä. Silti haikailen, että se functional training yms. olis niin siistiä... <3

      Tuo on kyllä niin totta, että salilla ja ohjatuissa jutuissa ei kehtaa olla tekemättä. Silloin sitä jotenkin jopa ylittää itsensä, kun tsemppaa pienen paineen alla. Kotona mulla yleensä loppuu puhti kesken, kun kukaan ei ole vieressä katsomassa :D

      Ihanaa viikkoa Anulle! <3

      Poista
    2. Minä käyn Liikuntakeskus Hei:llä Kurikassa, ja nimenomaan noilla kertakorteilla. Kiva sali ja hinnatkaan ei todellakaan ole pahoja. Ostetaan aina 50 kerran kortti miehen kanssa puoliksi (180 € eli 3,60 /kerta). Voin suositella :)

      Poista
  7. Täälläkin ajatuksella että parempi edes vähän kuin ei ollenkaan. Siitä pienestä se into taas sitten löytyy. :)

    Ihanuutta viikkoon Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Babystepseistä se kaikki lähtee :) Pääasia, että lähtee liikkeelle tai tekee jotain edes joskus, oman hyvinvointinsa eteen.

      Suloista loppuviikkoa Soilille! <3

      Poista
  8. Mulla on meneillään sellanen itseni kouluttamisprojekti, jossa opettelen ottamaan lunkimmin ja lopettamaan itseni kanssa kilpailun ja kaikenlaisen yltiöpäisen suorittamisen. Punttisalilla lähinnä.
    Mulla kun on ollut tapana se, että ei riitä (itselle siis), että teen sen mulle räätälöidyn ohjelman, vaan aina pitää repiä vielä vähän enemmän. Että jos ohjelmassa lukee, että pitäis tehdä jalkaprässiä 40 kilolla, lataan varuiksi 60.., missä ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä. (Täytän ens kuussa 53, joten jotain älyä tähän ikään mennessä pitäis olla tarttunut kalloon).
    Nyt olen lopettanut kaikenlaisen mittaamisen (pyysin mm. ottamaan multa pois "kuntoavaimen", joka siirtää dataa suoraan laitteista mun tietoihin ja tallentaa kaikki mun treenit), ja teen fiilispohjalta. Jos joskus jaksan vähemmän, ei haittaa, koska joskus taas on vahva olo ja jaksaa vaikka mitä. ja yllättävää kyllä, tää on auttanut ihan hirveän paljon siihen, että salille lähtee paljon, paljon mieluummin. Oikeastaan olen joutunut vähän toppuuttelemaan itseäni, etten siellä alvariinsa ramppaa, vaan 3 kertaa viikossa on enemmän kuin tarpeeksi. Joka päivä muuten kumminkin (ja salipäivinäkin) teen tunnin lenkkiä tai käyn uimassa. Olen niin raitisilmariippuvainen, että ahdistun kuoliaaksi, jos en pääse ulos. Sen takia mulle pelkkä ajatus "koko päivästä pyjamassa sisällä" on pahimpia painajaisia :D. En usko, että pystyisin sellaseen suoritukseen.

    Ja se, mihin sinäkin viittaat, on niin totta. Vähän, mutta säännöllisesti on paljon parempi kuin hetki täysillä.

    Näytät kauniilta <3.

    Tänään aamulla töihin käppäillessä oli ihan hitsin kiva fiilis, koska oli selvästi paaaaljon valoisampaa kuin vielä viikko-pari sitten. Valoa ja entistä parempaa oloa kohti siis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meissä on samaa just toi yltiöpäisen suorittamisen ja itsensä kanssa kilpailu. Mullakin helposti salilla menee siihen, että revin täysillä ja verenmaku suussa. Vaikka tavallaan kyllä nautinkin siitä, niin voisi joskus ottaa ihan iisistikin ja painottaa sellaiseen kohtuullisen riittävään treeniin. Esimerkki tässä taannoin... piti tehdä vatsakiertoja painolevyn kanssa. Noh, kuinka ollakaan tempaisin epähuomiossa liian painavan levypainon ja koska en enää muka kehdannut ruveta vaihtamaan sitä pienemmäksi (vieressä oli seisoskelemassa muita ihmisiä), niin reuhtasin sitten sillä 15 kilon painolla, kun oikeampi paino olisi ollut 10 kiloa. Hyvä ettei verisuoni poksahtanut :D Fiksu olisi vaan ottanut sen kymppikilon nöyrästi...

      Valoisuuden pienoisen lisääntymisen tosiaan jo huomaa! Ihan huippua! :)

      Valoa ja iloa viikkoon! <3

      Poista
  9. Samoilla ajatuksilla uuteen vuoteen 😊 Tosin mä en oo ollut timmissä kunnossa koskaan, hoikempi tosin. Mutta kohta kilahtaa mittariin se maaginen 5 ja 0, joten nyt jos koskaan täytyy aloittaa itsestään huolehtiminen. Paikat jäykistyvät hirmuista vauhtia. Olenkin päättänyt, että kun joulut, vuodenvaihteet, synttärit ja matkat on ohi ja alkaa se todellinen arki vihdoin ja viimein, otan kotijumpan käyttöön. Toki koskaan ei pitäisi lykätä tulevaisuuteen, jos voi aloittaa heti. Itseni tuntien sekin vähäinen jumppa jäisi heti kokonaan, jos matkan takia tulee heti alkuun viikon tauko.

    Tämän vuoden teemamme olkoon siis oman hyvän olin lisääminen - mitä se sitten itse kunkin kohdalla tarkoittaa 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoden teema tosiaan voisi olla hyvän olon lisääminen :) Sehän voi olla mitä vaan, mistä itselle tulee kiva olo.

      Minäkin yritän toisinaan kotona tehdä jotain, ja nykyään on onneksi YouTube pullollaan kaikenlaisia treeniohjeita. Joskus oon katsellut esim. Anna Saivosalmen videoita (tosin se katselu voisi vielä edetä toiminnaksikin, krhm...) ja niistä tykkään. Suht helppoja liikkeitä, joita voi tehdä melkein missä vaan :)

      Valoisaa ja kivaa loppuviikkoa! <3

      Poista
  10. Minä myös olen (pitkän) tauon jälkeen jatkanut liikuntaa ja voi että se voikin alussa olla tuskaa! Ensimmäistä kertaa ikinä olen lähtenyt liikkeelle ihan rauhallisesti, baby steps -tyyliin, enkä ole asettanut itselleni liikaa vaatimuksia. Vaikka koko ajan takaraivossa karjuu joku hullu huutaja "enemmän, useammin, ei tästä mitään hyötyä ole", niin olen koittanut olla kuuntelematta sitä ja taputellut itseäni tyytyväisenä olkapäälle 15 minuutin kotitreenin jälkeen.

    Kuten itsekin kirjoitat, oma hyvinvointi ja jaksaminen ovat parhaat tavoitteet ja ne kaikista tärkeimmät jutut!

    Hei, kiva blogi sulla :) Eksyin tänne ekaa kertaa tänään. Kivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alussa tosiaan on hirveää tuskaa saada itsensä liikkeelle. Ja pitäisi saada kroppa ja mieli vakuutettua siitä, että se (pienikin) treeni ei ole kuolemaksi, vaan tekee oikeasti hyvää.

      Vauvanaskelin kohti hieman parempaa kuntoa... :)

      Ihanaa, että eksyit tänne. Valoisaa ja mukavaa loppuviikkoa Emma! <3

      Poista
  11. Mulla on kuntoilut olleet viime aikoina ihan nollassa, sen verran pitkiä päiviä on tullut tehtyä uudessa työssä. Josko helmikuussa aloittaisin...ehkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on plussaa, että saat koirulin kanssa kävelylenkkejä. Sekin on tosi hyvä, koska varsinkin meille toimistotyöläisille raitis ulkoilma on harvinaista herkkua. (Sieluni silmin näen itseni muumioitumassa tietokoneen äärelle ja kohta alkaa hämähäkin seitit kasvaa mun päällä... :D )

      Tsemppiä loppuviikkoon! <3

      Poista
  12. Eikö ole ihanaa oivaltaa että vähönkin riittää? Mä tosiaan hokadin tän itse vasta äskettäin. Et ei ole pakko olla supertreenari tai sohvaperuna,voi olla väli-ihminen.
    Nyt flunssa vaan pakotti tauolle mun hyvästä alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä välimalli on mulle tosiaan uusi oivallus. Olen aina soimannut itseäni ihan hirveästi, jos en ole ehtinyt/pystynyt/jaksanut venyä tehokkaaseen kuntoiluun. Mutta jos soisi itselleen sen, että se 5 min. kotona on joskus ihan ok ja aina parempi kuin ei mitään. Ei tulisi sitä kauheaa itseinhoa ehkä niin vahvasti, kun tiedostaisi, että se pienikin on aina kotiinpäin.

      Muiskuja viikkoon! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)