keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Eräänä päivänä

Tuijalla oli taannoin kiva postaus yhdestä arkipäivästä tekemisineen. Minusta on superkivaa lukea muiden päivänkulusta ja ihan tavallisesta arjesta, vaikken oikeastaan tiedä miksi. Viihtyisin hyvin kärpäsenä katossa, ihan vaan katselemassa muiden elämää.

Teki mieli tehdä samanlainen postaus, joten tässä arkihulinat eiliseltä tiistailta.

 * * *  
Aamulla olo oli väsyneen nihkeä, koska olin heräillyt yöllä pariin otteeseen. Enkä ole muutenkaan lainkaan hyvä aamuherääjä... Napsautin heti päälle kirkasvalolampun ja koko huushollin kaikki valot.
 
Mies oli työreissussa, joten kaikki lasten aamupakottamiset olivat vastuullani. Esikoinen on melko reipas, mutta kuopus ihan mahdoton laiskamato. Harmitti miljoonatta kertaa, kun hammaspesut, pukemiset ja tukan kampaamiset sujuivat vain väkipakolla ja lievähkön (krhm) äänenkorotuksen saattelemana. Sitten omat meikit, tukan kesytys ja vaatteet päälle. Aamupalaksi söimme tällä kertaa leipää ja jugurttia, kun en jaksanut alkaa keitellä joka-aamuista kaurapuuroa.
  
Keli oli lievästi pakkasella ja kotikatu jäinen, joten en rohjennut lähteä lipsuttelemaan kesärenkailla. Oli pakko turvautua bussiin. Lisäksi kuopuksella oli myöhäisempi kouluunmeno ja häntä pelottaa olla yksin kotona, joten minäkin venytin oman lähtöni myöhemmäksi. Töissä olinkin vasta lähempänä puolta kymmentä, aiks... Onneksi työaika on joustava ja saldoja voi tarpeen tullen venytellä.



Töissä oli normimeininkiä: asiakkaiden ongelmiin ja kysymyksiin vastailua, parit laskutukset ja ohjelmiston testaamista pitkin päivää. Yritin myös keskittyä lukemaan paria ajankohtaista alaan liittyvää asiaa. Iltapäivällä oli jälleen pakko venyttää saldoja ja lähteä hieman aikaisemmin, jotta ehtisin bussikyydillä kotiin ja laittamaan ruokaa ennen esikoisen säbätreenejä. Kotiin ehdin puoli viiden maissa ja sillä välin mieskin oli ehtinyt jo kotiin. Hän tosin lähti samoin tein ajelemaan vielä maalle ja hakemaan talvirenkaitani anoppilan säilöstä.
 
Minä suhasin pää punaisena hellan ja pyykkikoneen välillä. Välillä karjahtelin esikoista vaihtamaan säbävaatteita ja pakkaamaan reppua. Kuopus ilmaantui kotiin kaveriltaan, mutta halusi päästä tämän mukana kouludiskoon - jonka minä olin unohtanut tyystin! Ei muuta kuin pikkutyypille pikainen jugurttiannos nassuun ja vähän taskurahaa mukaan ja eikun diskoilemaan.
 
Onnistuin olemaan polttamatta ruokia pohjaan ja pääsin syömään esikoisen kanssa (kanaa ja riisiä). Sitten pikimmiten ulkovaatteet päälle ja klo 17.15 kohti pojan treenejä. Lähtiessä iski pikkupaniikki, kun auto oli suunnilleen umpijäässä ja alla tietenkin ne kesärenkaat. Perille päästiin ja puolivälissä matkaa tuulilasikin aukesi :D  Saatoin vain todeta matkalla, että jep jep, äiti säätää ja hyvin menee taas...

Poitsu jäi treenailemaan ja minä suhasin takaisin kotiin. Tiskit ja pyykit koneeseen ja vähän paikkojen suorimista. Kuopus ilmaantui iloisena kotiin diskosta. Katsoimme läpi poitsun läksyt ja sitten taas lähdinkin hakemaan esikoista treeneistä. Sieltä kotiin, ja sain autoni takakonttiin talvirenkaat, jotka mies oli tässä välissä roudannut maalta. Seuraava stoppi huoltsikalla, jonne jätin auton seuraavan päivän renkaanvaihtoa varten.
   
Kotona olin kahdeksalta ja aloin hätistellä poikia iltapesuille. Jostain alitajunnan kerroksista hoksasin, että esikoisen lukema uskonnonkokeen alue on ihan eri kuin Wilmassa mainitut sivut. Joten pikainen kertaus Vanhan testamentin tyypeistä. Hieman kyllä mielessäni mietin, että mihin tätä tietoa oikeasti tarvitaan. Paitsi että opetus seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta oli ihan jees. (Eli tuleeko mullekin vielä ne lihavat vuodet? Ja mieluiten noin niinkuin symbolisesti, kiitos...)
 
Lopulta tyypit olivat sängyssä ja kello oli varttia vaille yhdeksän. Siivoilin vielä keittiötä ja pyöritin pyykkirumbaa. Katsoin valmiiksi poikien sekä omat vaatteet seuraavalle päivälle. Suihku, iltapala ja päivän huipennus: laskujen maksu... Pankkitilin saldo sen jälkeen ei paljon hymyilyttänyt. Välillä mietin, onko tässä mitään järkeä, että juoksee pää punaisena ja silti ei käteen jää mitään.
 
Yhtäkkiä kello oli puoli yksitoista ja sänky veti puoleensa. Päivässä oli turhan paljon tekemisiä ja ihan liian vähän hengähdyksiä. Töissä sentään sai juoda kahvit rauhassa, mutta muuten tuntui siltä, että lensin tukka putkella ehtimättä edes kissaa sanoa.  
 * * *

Tänään ehdin istahtaa sen verran, että sain näpyteltyä eilisen tekstiksi. Hyvä kai sekin :D Nyt huiskis vaan taputtelemaan lapset sänkyyn, iltapalalle ja suihkuun. Iltalenkki jäi tänäänkin vain haaveeksi.

Tulisipa jo viikonloppu!

27 kommenttia:

  1. Huh, aikas haipakkaa menoa. Mutta lohdutuksena viisin sanoa, että kyllä se jossain kohtaa helpottaa. Tosin saattaa mennä noin 10 vuotta, mutta enivei 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli joo vähän turhan haipakka päivä. Joskus nuo ovat tavallaan ihan jees, mutta jos monta päivää pitäis vetää putkeen tuolla lailla, niin hulluksi tulisin (tai olen jo, joka tapauksessa :D ). Tänään aion päästä iltalenkillekin ja huomenna on onneksi perjantai!

      Kivaa torstaita sinne! <3

      Poista
  2. Kiva postaus :) Tuttua on se, että eipä arkeen oikein meinaa mahtua muuta kuin ne pakolliset kuviot ja oma aika jää usein vähäiseksi ellei suorastaan olemattomaksi. Meillä pojat osaavat onneksi hoitaa itsensä aamuisin kouluun ja mies jaksaa aina nousta riittävän ajoissa herättämään heidät. Lähdimme vajaa kaksi vuotta aina 6:55 töihin Kehä I rempan vuoksi, joten poikien oli pakko oppia menemään kouluun itse. Meille sattui vielä niin hyvin, että kuopus meni aina joko esikoisen tai keskimmäisen kanssa yhtämatkaa kouluun.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin odotan tuota, että kuopuskin alkaisi olla vähän omatoimisempi varsinkin aamu- ja iltatoimien suhteen. Toistaiseksi tyyppi toimii vain pakottamalla ja suurilla äänenvoimakkuuksilla.
      Teillä toimi tuo kehä I hyvänä arjen rutiinien opettajana pojille :) Ja onni on, että pääsee samaa koulumatkaa. Meillä on luojan lykky, että koulu on ihan vieressä. Mutta harmillisesti poikien koulunalkamisajat menevät aikalailla ristiin. Kun toisella on myöhäisempi aamu, niin toisella tietenkin kasin aamu...

      Tsemppiä sinnekin ja hyvää arkea! <3

      Poista
  3. Huh huh! Kiirettä piisaa, mutta todennäköisesti melko normaalia lapsiperheessä. Aika paljon ehdit yhdessä illassa muutaman tunnin aikana. Ei siinä paljon omaa aikaa jää ja vielä kun mies tekee matkatöitä. Viikonloput ovat varmasti kovin odotettuja. Ja nyt vielä kun on pimeä aika niin tuntuu, että illat menee huiskis vaan ohi ja pitää yrittää mennä ajoissa nukkumaankin ;)
    Joskus olenkin ajatellut, että minulle kyllä sopisi kunnon talviunet - marraskuun alusta jonnekin maaliskuulle.. Kuulostaisiko hyvälle :-O
    Tsemppiä loppuviikkoon - huomennahan on jo torstai!!!
    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo miehen matkapäivät ovat kyllä sellaisia, että ne vievät sen pienenkin oman ajan. Silloin sitä tuntee olevansa lähinnä arjen sätkynukke tai kotirobotti. (Sitten toinen varmaan ihmettelee, miksi olen hapannaamainen marmattaja...) Onneksi on tosiaan viikonloppu tulossa, niin pääsee vähän tasaantumaan :)

      Talviunia olisi todellakin vailla! Oon just samanlainen, että sellainen marraskuulta maaliskuulle voisin vaan vetää peiton korville ja hautautua syvään uneen. Joten kyllä - kuulostaa erittäin hyvälle :D

      Kiitos tsempeistä ja samat sinnekin! <3 Torstai on toivoa täynnä.

      Poista
  4. Mukava lukea toisten päivistä, kiva postausidea! Sitä paitsi, koska elämäntilanteet muuttuu, jää tästä postauksesta tallenne arkipäivästä, jota pidän arvokkaampana kuin vaikka jotain juhlajuttua!:) Valokuvissakin katselisin mieluiten niitä ihan tavallisia juttuja lapsuudesta tai vuosien takaa. Usein tulee vain niitä spesiaalijuttuja kuvattua.

    Meillä (tai mulla) on aika tavalla helpottunut elämä, kun kumpikaan poijista ei just nyt käy missää harkoissa. Esikoista täytyy vielä hetken kuskailla, mutta hän saanee ennen vuoden vaihdetta ajokortin, sitten loppuu sekin homma. Tämä on nyt ensimmäinen tällainen talvi ehkä 14 vuoteen.:)) Olen aina ollut hieman huono vanhempi noissa harrastamisasioissa, koska iloitsen omasta puolestani, kun jää kuskailut, talkoot sun muut...;D

    Tsemppiä arjen pyöritykseen!<3 Ihan kohta on onneksi viikonloppu ja saa vähän vetää henkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On näissä postauksista tosiaan se hyvä puoli, että jää muisto sen hetken elämästä :) Välillä itse asiassa selailenkin blogia muutaman vuoden takaa ja heti tulee mieleen kaikkea sellaista, jonka olisi muuten jo unohtanut.

      Meillä onneksi harrastukset on (vielä) sikäli maltillisia, että esikoisella on viikossa kolmet treenit, joista kaksiin pitää kuskata. Kuopuksella on jääkiekkoa vain kerran viikossa, mikä on luksusta. Ja sekin on miehen heiniä :)

      Onneksi tosiaan viikonloppu on ovella, se tulee juuri oikeaan aikaan! Ihanaa ja lempeää viikonloppuhuilia sinne myös! <3

      Poista
  5. olipa touhukas päivä - hyvin vedit!

    Tiskiä, pyykkiä ja siivoilua saisi olla vähemmän ja omaa aikaa enemmän, eikö vain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin saisi olla vähemmän kaikkea kotityötä ja enemmän lukemista ja relaamista :) Ystäviäkin olisi kiva nähdä enemmän. Tänään on onneksi sellaistakin harvinaista herkkua tarjolla, jee sille!

      Ihanaa viikonloppua! <3

      Poista
  6. Mulla tuli ihan hiki sun päivästä, onneksi toi oli poikkeus päivä kun mies oli poissa :D

    Muiskuja ja ihanaa loppuviikkoa muru!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, noita hikipäivä pukkaa aina säännöllisesti ja pahimpia ne on just silloin, kun mies on työreissussa. Onneksi ei sentään ihan joka päivälle ole noita pidempiä työmatkoja. Ja mikä parasta: viikonloppu on jo ihan ovella ja kohta helpottaa :)

      Lempeää ja rentouttavaa viikonloppua! <3

      Poista
  7. On sulläkin aikamoista haipakkaa päivä. En muuta sano 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää toisinaan melkoista tukka putkella lentämistä. Onneksi ihan joka päivä sentään ei ole noin kaamea... Pidemmän päälle voisin pimahtaa nimittäin :D

      Suloisuutta viikonloppuun! <3

      Poista
  8. Olipa mukava lukea, ettei ole ainoa paikasta toiseen sinkoileva äiti. Onneksi tosiaan on viikonloppu alkamassa. Tää viikko on ollut raskas. Arki on näyttänyt loman jälkeen....
    Nyt en muista, mitä olin kirjoittamassa. Nuorin oksensi!

    VastaaPoista
  9. Olipa mukava lukea, ettei ole ainoa paikasta toiseen sinkoileva äiti. Onneksi tosiaan on viikonloppu alkamassa. Tää viikko on ollut raskas. Arki on näyttänyt loman jälkeen....
    Nyt en muista, mitä olin kirjoittamassa. Nuorin oksensi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todellakin jotensakin lohduttavaa, että on muitakin pää punaisena sinkoilevia äitejä. Voisi nimittäin iskeä alemmuuskompleksi, jos kaikilla muilla olisi aina kaikki tiptop ja koskaan ei olisi paniikkikiire kuten itsellä :D

      Ja oi ei... lasten oksut on jotain uuvuttavaa! Tsemppiä tuhat kiloa ja paranemista muksulle!! <3

      Poista
  10. Tää oli kiva ja osaat kirjoittaa niin elävästi. Helpottavaa myös kuulla, että muutkin unohtaa kouludiscot. ;)

    Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti, olipa kivasti sanottu :) Täällä tosiaan unohtuu nuo diskot sun muut, vaikka kyllähän tuostakin asiasta oli wilma-viestiä pukannut hyvissä ajoin. Vaan aina ei kaikkea muista laittaa kalenteriin, saati katsoa niitä kalenterin sivuja :D

      Ihanaa viikonloppua ihanalle Tiialle! <3

      Poista
  11. Aivan ihana päivän kuvaus! Sulla on kivasti tuo sana hallussa kun kirjoitat ja voin melkein nähdä sinut suhaamassa joka paikkaan. Mietin juuri, että tuollaista se oli 10 vuotta sitten kun pojat olivat tuossa iässä. Nyt on hiljaista ja rauhallista, kun jokainen säätää omillaan. Ehtii koiran kanssa aamulenkille ja iltalenkille ja jää vielä aikaa löhöilyynkin. Aika kuluu niin nopeaan ja tuntuu, että noista vuosista on vasta hetki.
    Nyt se viikonloppu on jo käsillä! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :)
      Noinhan se varmaan meilläkin menee, että jokusen vuoden päästä on jo hiljaisempaa. Ja sitten sekin aika, kun pikkutyypit ovatkin jo isoja ja lentävät maailmalle... Varmaan haikean tuntuista sekin, kun ei enää olekaan tätä täyteläisyyttä ja arjen hulinaa, johon on jo tottunut.

      Ihanaa ja lempeää viikonloppua sinnekin! <3

      Poista
  12. Kuulostaa kieltämättä tutulta päivän touhut, joka päivä saa täälläkin painaa tukka putkella ja oma aika alkaa klo 22. Aikamoista!

    Meillä myös tuo esikoinen on onneksi suht reipas, ja nykyään kulkee tuon 1,5 kilometrin koulumatkankin ihaltavan reippaasti, vaikka pyörän talviteloille laitto aiheutti kyllä narinaa. Eskarilainen on täälläkin laiskamato :D

    Viikonloppuja odottaa nykyään kyllä ihan eri tavalla kuin ennen lapsia. Ihanaa kun ei tarvitse lähteä mihinkään :D

    Ihanaa viikonloppua teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä kehittyykö noille eskareille/ekaluokkalaisille vielä joskus sellainen toiminnallisuus kuin reipas omatoimisuus :D Sitä odotellessa...

      Viikonlopuissa parasta on juuri se, jos ei tarvitse lähteä mihinkään eikä ole viimeiseen saakka kiristettyjä aikatauluja.

      Koitetaan rimpuilla ruuhkavuosissa! Tsemppiä taas uuteen viikkoon <3

      Poista
  13. Oijjoi, kuinka tutun kuulosta. Rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista :) Onneksi oli edes puolittain rentouttava viikonloppu. Sillä jaksaa (puoliksi) reippaana uuteen viikkoon :D

      Hyvää arkiviikkoa ja tsemppiä pyöritykseen! <3

      Poista
  14. Näitä postauksia on kiva lukea, missä on päivän kulku. On teilläkin aikamoisen touhukas päivä <3

    Rentouttavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan vähän haipakka päivä :) Viikonloppuna ehti onneksi vähän henkäistäkin.

      Kiva kun poikkesit tänne ja mukavaa uutta viikkoa! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)