perjantai 10. marraskuuta 2017

Burnoutin ja zenin välimaastossa

Viikko on ollut taas melkoista hurlumheitä ja siihen on mahtunut paitsi huonoja viboja ja väsymyshepuleita, myös hyvää flow-fiilistä. Parhaimmillaan hyräilin kiikuttaessani tiikerikakkua pojan säbäjoukkueen kahviotalkoisiin. Oli hetkellisesti hyvä fiilis viikon ilopilkuista, perheestä ja lapsista, sekä siitä, että hitto vieköön olen jaksanut tehdä kaiken aika hyvin.

Pahimmillaan räjähtelin leipoessani ko. kakkua ja huomatessani, että tärkeimmät tarvikkeet tietenkin puuttuvat. Samalla meinasi kaatua niskaan monta isompaa asiaa, joista vähäisin ei ollut lapsella ilmennyt allergia ja päätös luopua lemmikkihamsterista mahdollisimman pikaisesti. Kakkua veivatessa yritin samaan aikaan osallistua lapsen kotiläksyihin, hoputtaa tyyppejä iltapalalle ja pysyä perillä wilma-viesteistä. Hermo paloi ja melkein kakkukin...

Aiemmin päivällä oli ollut todella ikävä asiakaspuhelu, jonka aikana olisi tehnyt mieli sanoa suorat sanat, mutta diplomaattisesti piti tasapainotella kuin paraskin poliitikko. Olen pahoillani ja ymmärrän kyllä, mutta en voi ottaa kantaa ja liibalaaba... Purin hammasta ja olin kiukkuinen vielä illallakin - niiden muiden asioiden lisäksi.


Niinpä saatoin vain nyökytellä sille faktalle, että todellakin perhe-elämästä voi saada burnoutin, varsinkin yhdistettynä työssäkäyntiin. Oikeastaan olen todennut, että vaikka vauva- ja pikkulapsivuosina oli kamalaa omalla tavallaan, niin eipä ole koululaisvaihekaan helppo. Nykyään ei auta enää Ryhmä Haut, ja delegoitavia asioitakin on moninkertaisesti. Harrastukset, läksyt, koekuulustelut, viemiset ja tuomiset, poikien väliset kärhämät, lukuisat huolehtimiset ja muistamiset. Kai se on niin, että sitten helpottaa, kun tyypit muuttavat omilleen.

Kun minä tuskailen sitä, että pääsisipä jonnekin ja saisipa olla välillä yksin, niin toiset sulkeutuvat vapaaehtoisesti pieneen tilaan perheen kanssa kuudeksi vuodeksi! Tsiisös ja omg. Upeaa heille, mutta minä kilahdan jo kuudessa tunnissa samassa suljetussa tilassa perheeni kanssa. Voisin silti kyllä lähteä maailmanympäripurjehdukselle - seurana asiansa osaava (joko eunukki tai sitten tosi hottis) kippari ja iso kasa kirjoja ja sata lootaa viiniä. Sponsoreita?

Mutta hei, tämä ei ollut valitus. Vain toteamus. Ja olen still alive and kicking. Sitä paitsi luultavasti kaamos on saamassa minut johonkin omituiseen aivopöhnään, kun en jaksa tällä erää repiä enempää angstia ja olen oikeastaan melko zen. Kaamosperäinen sisäsyntyinen lobotomia? (Lapset ehkä iloitsisivat, jos lobotomia etenisi sille asteelle, ettei äiti saisi enää raivareita.)

Näillä mennään ja onneksi maailmassa on suklaata ja kahvia.

Keittääkö teillä yli perhe-elämä ja sadat käsissä pidettävät arjen langat? Vai kuka tunnustaa olevansa se perfect äiti, joka hanskaa aina kaiken hymyssä suin? ;)

16 kommenttia:

  1. <3
    niin tuttua, juuri tänään ja tässä minuutissa samaistun aivan täysillä.
    eivaanjaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Aina ei vaan jaksa (ja silti jaksaa, koska muuten maailma kaatuu).
      Tsemppiä ja lempeää viikonloppua! <3

      Poista
  2. Kyllähän tämä pienikin perhe käy vaan joskus ylivoimaisesti hermoihin. Mutta kaipa se on sitä elämää. Muutenhan näin työttömänä ei voi olla pahalla tuulella, vaikka siivoaakin päivät pitkät muiden jälkiä, imuroi joka päivä elukoiden karvoja, ulkoiluttaa ripulista koiraa tunnin välein, tekee vielä kaikenlisäksi ihan pahaa ruokaa, ja ne ruoka-aineetkin käy ostaan kaupasta. Elämä on ihanaa :D

    Ihanaa viikonloppua, tänään poksautan kyllä skumppapullon auki ja nautin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaiken huippu tuo, että tekee vielä pahaa ruokaakin :D Mua niin korpeaa, kun väsyneenä väkertää perheelle sapuskaa ja aina on toisella tai kummallakin lapsella jotain valittamista. Ihan pahaa, miks taas tätä? Miks kavereilla on aina parempaa ruokaa? Aaaargh!!! Elämä on joo ihanaa :D

      Mutta nautitaan viikonlopusta! Minäkin aion nauttia lasillisen tai pari portviiniä ihanat villasukat jalassa <3

      Poista
  3. Voi, ymmärrän!!!! Kun lapset oli pieniä, ajattelin että kasvaisivatpa äkkiä isoiksi. Nyt ajattelen, että oli se sentään helppoa silloin... Nyt on kaksi omillaan ja niiden asioista ainainen huoli. Ja kaksi vielä kotona ja niiden kanssa hermot tiukalla.

    Ihan vaan tiedoksi: tää ei lopu koskaan..... Että jatkossakin suklaa, viini ja muut vastaavat lohdukkeet ja hermojen lepuutuskonstit olkoon osanamme.

    Ihanaa viikonloppua sulle joka tapauksessa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi kuin toivoa, että viini ja suklaa eivät lopu maailmasta :D Tämä arkiralli on parhaimmillaan mukavaa ja kotoisaa, mutta pahimmillaan tukahduttaa ja vie kaiken oman tilan ja persoonakin hukkuu jonnekin kiireiden alle. Ei auta kuin yrittää muistaa hengittää aina välillä ja painaa menemään (vielä öö... ainakin 12 vuotta? :D ).

      Tsemppiä uuteen viikkoon ja tähän marraskuiseen pimeyteen! <3

      Poista
  4. Kyllähän tämä on sellaista elämänihanuutta välillä on että aaahhh. Sellaista täälläkin että avaan kohta pian likööripullon ja aion samalla saada uusia hermoja suuren megasuuren nipullisen verran. :D

    Kippis elämälle <3

    Mukavia hetkiä viikonloppuun puss*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti siellä likööripullo auttoi hermojen hoidossa :D Täällä ainakin muutama lasillinen teki (hetkellisesi) ihan hyvää...

      Kippis näin jälkikäteen ja koitetaan jaksaa taas tämäkin viikko! Halauksia <3

      Poista
  5. Siis mikä täydellinen äiti??? Eikös me ollakkaan täydellisiä räjähdyksinemme, palaneine kakkuinemme ja Shiva-käsinemme, joista yksi paijaa, toinen neuvoo läksyissä ja kolmas kokkaa sitä pi'''n kakkua....
    Eilen teki illalla kääntyä ovelta takas vaikka töihin, kun sohvalla röhnöttävän ukon suusta kuului ihan ensimmäisenä; 'Et sitten ollut tehnyt sitä ja tätä....' ARGH...teki mieli hiettää jollain....en ollut saanut edes kenkiä jalastani!!! ( pyyteli kyllä anteeksi vastaukseni saatuaan huonoa sanavalintaansa ja ehkä hetkeäkin) ;)
    Rakastan perhettäni, mutta liika on aina liikaa ( just vaikka se yli 6h samassa tilassa)...kaikessa :)
    Maailman ympäripurjehdukselle en voi lähteä...Mies ehdotti atlantin yli risteilyä. Ihana ajatus, mutta olisin jo toisen purkissa seilailu päivän jälkeen valmis uimaan maihin.. ;) Mieluumin paljon tukevaa maata jalkojen alla eikä ketään kilometrikaupalla....oiskohan joku saharan läpijuoksu sellainen?

    Anyways leppoisaa isänpäivää...eikös isä tee silloin kaiken? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shiva-kädet todellakin! Hyvin sanottu :) Samaan aikaan aina monta hommaa. Yhtä kun auttaa läksyissä, niin toisella on joku akuutti tarina kerrottavana ja samalla mies marmattaa sen työkuvioista ja liedellä poreilee kattila yli hetkenä minä hyvänsä... Aaargh.

      Tsemppiä meille kaikille taas tähänkin viikkoon! Halauksia ja hymyjä sinne <3

      Poista
  6. Kuulostaa niin kovin tutulta! Tsemppiä sinne kakkujen, raivareiden ja zenin keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tsemppiä kyllä tarvitaan. On tää sellaista hullunmyllyä välillä... TAvallaan ihanaa, mutta ei tästä ihan täysissä järjissä taida selvitä.

      Hyvää alkanutta viikkoa! <3

      Poista
  7. Keittää yli välillä kyllä. Teinin, alakoululaisen ja päiväkotilaisen kombo on todella työllistävä. Samaan aikaan olen aloittanut uudessa työssä, joka on melko vaativaa ja edellyttää tänä syksynä myös jonkin verran reissaamista.

    Kovilla olen, vaikka osaan minä myös nauttia hyvistä hetkistä. Aikaa levolle ja rentoutumiselle ei vaan nyt meinaa millään löytyä.

    Välillä mietin, että elämä on nyt kyllä liian ruuhkaista. Mutta sitten totean, että ruuhkaa aiheuttavat hyvät ja onnelliset asiat, jotka olen itse halunnut: perhe ja ura.

    Joten ei kai siinä. Täytyy yrittää muistaa hengittää. Täytyy yrittää muistaa syödä ja nukkua hyvin, liikkua välillä ja kaataa välillä iso lasillinen punaviiniä päivän päätteeksi. Näillä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se on - ruuhka tulee asioista, joita on itse halunnut. Vaikka joskus kyllä mietin, että jos olisin etukäteen kaiken tiennyt, niin olisinkohan halunnut... Kaikkien onni, ettei etukäteen tiedä, mitä edessä on :D

      Tsemppiä sinnekin uuteen viikkoon ja syviä hengityksiä! <3

      Poista
  8. Se teidän hamsu asia on niin surullinen ja eipä allergia muutenkaan ole kiva asia. Juu noh purjehdushommelit sadoiksi vuosiksi sopii toisille ja toisille taas ei. Näin erakkona ja eilisen testini perusteella 57% intorverttina ja ahtaanpaikankammoakin pukkaa, niin no thanks. Family is best, mutta perheestäkin tarvitsee joskus kun voi hajurakoa.

    Älä siis ole liian ankara ja näin se menee, kaikki on yhtä arkea ja sitten on niitä lilliputtimaisia kohokohtia. <3

    Zemppiä Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo allergiajuttu on kyllä niin tylsä :( Mutta plussaa on se, että hamsu pääsee pian uuteen hyvään kotiin mun serkun perheeseen. Jee sille. Mutta hirvittää jo etukäteen se hetki, kun hamsteria tullaan hakemaan ja pojille ihan takuulla tulee iso ikävä ja suru. Ja itselläkin ottaa koville, kun olen jotenkin niin kiintynyt siihen pikku karvapalloon <3 Jatkossa nautimme eläimistä siis vain kavereiden ja sukulaisten luona, mutta hyvä edes niinkin.

      Kiitos tsempeistä - niitä aina tarvitaan. Sinne myös iso annos iloa ja kaikkea ihanuutta! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)