sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Lomaltapalaajan top-lista

Vikaa vapaapäivää viedään. Huomenna istun taas muumioitumassa työsähköpostien äärellä sen sijaan, että roikkuisin laiskana kahvikupin korvassa puoli päivää, kuten nyt.

Vikoissa lomapäivissä on ollut toki haikeutta, koska kesäloman loppu tarkoittaa sitä, että edessä on taas lukemattoman pitkä putki työviikkoja, syksyn pimeyttä, kylmyyttä ja arjen aikatauluja. Mitään megalomaanista töihinmenovitutusta en silti pode, kumma kyllä. Olen ottanut jo aikapäiviä sitten sen asenteen, että työ on vain työtä ja sen eteen en aio murehtia enkä kantaa yhtäkään ylimääräistä ajatusta. (Huomaatteko, en kuulu siihen porukkaan, joka hehkuttaa, että työ on yhtä kuin rakas harrastus ja intohimo ja iih kun sydän sykkii työpäivien tahtiin...)


Takataskussa on muutama pieni ilahduttava löytö ja arjen pelastava niksi, joiden tuoman ilon avulla aion selättää ekan työviikon. Ne kaikki loput viikot olkoot sen ajan murhe - mennään eteenpäin yksi kerrallaan.

Viikon löytö: makroklipsi. Paikallisessa halpiskaupassa esikoinen kiikutti ostoskoriin kännykän linssin päälle kiinnitettävän makroklopsin. Mahtis löytö! Sen avulla pääsee puhelimellakin kuvaamaan ihan liki yksityiskohtia.



Viikon vaatelöytö: samaisesta halpiskaupasta löytyneet caprit, hintaa 9 euroa. Istuvat just presiis ja näyttävät kivalta. Huomatkaa päheä traktori. Melkein näytän siltä kuin osaisin jotain sillä tehdäkin ;)


Alkava riippuvuus: kaupan maitokahvijuomat. Ihan liian hyviä, mutta vähän turhan kalliita. Voisiko näitä tehdä itse jääkaappiin?


Viikon kulttuurielämys: Eppu Normaalin keikka ja kaikki ne biisit... Miksi minulle sinäkin olet vain häivähdys peloistani... Niissä vain on Sitä Jotakin. Jos jotain rakastan musiikissa, niin hyviä sanoituksia, jotka löytävät jotain oleellista ihmisenä olemisesta. (Tosin liiallinen annos ulkoilmaa ja musiikkia aiheutti omituisen päänsäryn, kumma juttu.)
 

Työhönpaluupäätös: satsaan eväisiin. Kun lounaaksi on jotain superkivaa ruokaa (sen tylsän voileivän ja jugurtin sijaan), niin ehkä se antaa lisäpotkua päivään. Iso kanasalaatti, herkkupatonki, pala kotipizzaa jne. Jos kehtaisin, joisin työlounaalla piccolopullon skumppaa, mutten kuitenkaan kehtaa (oi tylsää luterilaista työmoraalia!).
 
Painopäätös: viimeisen vuoden ainana olen kerännyt melkein 5 kiloa painoa. Haluan päästä eroon ainakin parista kilosta, sillä tunnen oloni väsyneeksi ja jotenkin epäkotoisaksi. Tällä itsekurin olemattomalla määrällä projekti luultavasti on vaikea ja pitkäpiimäinen, mutta pakko on ainakin yrittää pistää hidastuvalle aineenvaihdunnalle ja karkinmussutukselle kampoihin.



Tsemppiä kaikille töihin palaaville ja lempeitä kesäpäiviä ihan jokaiselle!
 

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Lomaraportti 3/3

Viimeinen lomaviikko käsillä. Työn alkaminen hiipii lähemmäs samaa tahtia kuin luvatut helteet lipsuvat kauemmas (ja latistuvat ilmeisesti nippanappa 20 asteeksi ja vesikuuroiksi). Että johan sitä näin kesäisen ja mahtavan sään myötä joutaakin pian kömpiä takaisin töihin... (Juu,pessimismi ja huono sarkasmi ovat toinen nimeni 😉 )



Viime viikolla kului pari päivää Hämeenlinnassa kylpylässä. Samalla tuli tsekattua linna, vähän Aulankoa ja tietenkin se paras osuus: valmiit aamupalapöydät. "Yllättäen" olin syömässä aina pisimpään, kun muut olivat jo kyllästyneet.

Kylpyläreissun iloinen ylläri oli se, että veden kanssa superarka ja uimakoulun "reputtanut" kuopus oppi sukeltamaan ihan omia aikojaan. Tyyppi oli niin ylpeä ja tyytyväinen uudesta taidostaan, että itsekin hyrisin ilosta.



Aulangolta.

Hämeen linnaa.

Hotellireissun jälkimainingeissa suuntasin poikien kanssa mökille Päijäntelle, lapsuuden maisemiin isäni mökille. Viiden yh-mökkiyön jälkeen voin sanoa, että äitiyden paino tuntuu raskaalta viitalta harteilla. Hiljaisuus ja omat hetket ovat olleet kortilla ja hermot tiukalla. Miten olenkaan kaivannut sitä, että olisi niitä verkostoja vähän tiheämmässä. Kun lasten kanssa on 24/7 ja yksin voi poistua korkeintaan huussiin tai 15 minuutin minilenkille, niin tietää kaipaavansa omaakin aikaa.

Olen myös potenut huolta ja surua läheisen takia. Ei ole helppo katsoa, kun askel lyhenee ja kunto huononee. Vuodet vierivät ja tuntuu kipeältä ajatella kaikkea tätä... Kunpa voisi palata hetkeksi taaksepäin ajassa - jonnekin lapsuuden päiviin, kun kaikki oli auringonpaistetta, mustikkapiirakkaa ja huolettomuutta.

Seuraava etappi on pyykkilastien pyöritys kotona, uudet pakkaamiset ja roudaamiset sekä suunta toisaalle maalle. Työkuntoon pääsemiseen tarvittaisiin K18-loma jossain huopatossutehtaalla, mutta joutunen tyytymään viinipulloon ja kilon irtokarkkipussiin ;)

Vielä pienen tovin hengittelen tätä lapsuuden järvi-ilmaa ja yritän pakata mieleeni jotain eteenpäin kantavaa ja voimia antavaa.









Hyviä heinäkuun vikoja päiviä ja kepeitä tuulia!  <3

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Laiskan lomailijan viikkoraportti nro 2

Viikonpäivät menevät sekaisin, kellonajatkin. Viikot sentään eivät ja olen hetkittäin tuskallisen tietoinen siitä, kuinka monta viikkoa/lomapäivää vielä/enää on jäljellä. Ihan riittävästi onneksi vielä kuitenkin.
 
Suunnilleen viikon aikana olen ainakin...

... hengannut iltasella Hatanpään arboretumissa ja ihastellut kaikkea kaunista. Pojat eivät kyllä jaksaneet ihastella mitään, mutta jaksoivat jahdata pokemoneja sen aikaa, kun minä valokuvailin ja nuuskin ruusuja. 




...leiponut kakun 9-veelle ja laulanut perheen kanssa onnittelulaulun. Ajatella, että esikoinen on jo tuon ikäinen! Viralliset synttärijuhlat taitavat tänä vuonna (äidin helpotukseksi) jäädä väliin ja sen sijaan kahvitellaan vähän siellä ja täällä, jos niikseen tulee.


... istunut iltaa ystävän luona, syönyt herkkuja ja puhunut sielun kyllyydestä ♥  Aiemmin viikolla näin myös toista ystävää. Luksusta tällainen hengenheimolaisten treffailu monta kertaa viikossa!


... käynyt kuopuksen kanssa uimassa. Paitsi ettemme uineet, koska vesi oli niin järkyttävän kylmää.



...startannut uuden kierroksen tunnevalokuvauksen verkkokurssia. Ensimmäisen viikon teemana oli mm. ottaa Minä irti -kuva. Koska olen aina ollut - tai ainakin luullut olevani - ihan nössö, mutta uni- ja mielikuvitusmaailmani on ollut sitäkin villimpi, niin kuvasin itseni unieni supersankarina ;)  Jäin vain miettimään - osittain viisaan kurssipalautteen takia - että miksi meillä on itsestämme sellainen käsitys kuin on. Olenko minäkään oikeasti niin nössö kuin olen aina luullut? Vai olenko sittenkin oikeasti rohkea, mutta olen jostain syystä ottanut itselleni roolin, jossa olen ujo ja arkaileva? Miksi ihmeessä olen vapaaehtoisesti pienentänyt itseäni koko elämäni ajan? Jos nyt ryhtyisin rohkeaksi ja uskaltavaksi, niin mihin vielä päätyisinkään?




Seuraavaksi ohjelmassa on pari yötä hotellissa ja valmiiden pöytien äärellä. Oi autuutta! Matkavarusteina on mm. äidille korvatulpat ja (pieni) pullo viiniä, ihan noin niinkuin hermolääkkeeksi kaiken varalta ;) 
 
Letkeää kesäviikkoa!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kosmetiikkatestailua - Garnier-kampanja

Ulkona sataa vettä ja lapset ovat uppoutuneet jonnekin virtuaalitodellisuuteen - sopiva hetki hipeltää kosmetiikkaa! Sain muutama viikko sitten purnukkapaketin Buzzador-kampanjan tiimoilta. Olo oli kuin jouluna konsanaan, kun availin pakettia ja hiplailin tuotteita.

Olen kosmetiikan suhteen laiskanletkeä. Useimmat tuotteet ostan marketista. Ainoastaan tiettyjen hiustuotteiden suhteen olen nirso - runsas luonnontaipuisa ja kuivan kähärä tukka kun vaatii omanlaisensa tuotteet. Muuten menen vähän sen mukaan, että läträän naamaani ja kroppaani sitä, mikä sopii kukkarolle eikä liiemmin ärsytä ihoa. Joskus saatan ostaa jonkin hoitavamman tuotteen, mutta niiden suhteen on tullut isoja pettymyksiäkin (mm. seerumi, joka ärsytti kasvojani niin, että sain valtavasti näppylöitä). Otan siis melko varman päälle ja ostan enimmäkseen perusvarmoja edullisia tuotteita.


Garnierin tuotepaketista ennestään tuttu tuote oli SkinActice Micellar Cleansing Water. Sitä löytyi jo valmiiksikin omasta takaa ja olen tykännyt hurjasti! Se sopii hyvin herkähkösti reagoivalle iholleni ja putsaa ihon hellävaraisesti, mutta hyvin. Iso plussa siitä, että se sopii myös silmänympärysiholle. Saman sarjan Gel Wash vaikuttaa myös siltä, että voisin ostaa sitä jatkossa. Yhdessä tuo pari jättää ihon ihanan puhtaaksi ja pehmeän raikkaaksi. Tuotteet sopivat kaikille ihotyypeille.

Kasvovoiteista olen ehtinyt testata ravitsevan ja pehmentävän SkinActive Day Creamin (Rose floral water) ja sekin on kovin mieluisa. Ei tuoksu liikaa, ei ärsytä ihoa ja jättää ihon pehmoisen ja kosteutetun tuntuiseksi. Tykkään paljon :)

Kunhan taas sadepäivät lakkaavat, testaan seuraavaksi Ambre Solaire Hydrating face protection mist -kasvosuihkeen. Se lupaa kosteuttaa kasvojen ihoa ja suojata sitä auringolta. Suojakerrointa on 50 ja sen voi suihkuttaa meikin päälle. Kuulostaa aika passelilta ja ihanan helpolta.


Buzzadorille ja Garnierille kiitokset kivoista tuotteista. Joka tytön pitäisi joskus saada tällaisia postipaketteja :) 

Yhteistyössä Garnierin kanssa

#GarnierFamily
#buzzador
@garniernordics
#Micellarbyyourside
#ClearlyNatural

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Laiskan lomailijan viikkoraportti

Ensimmäinen lomaviikko on vierähtänyt sekä hitaasti että nopeasti. Olen lillunut jonkinlaisessa aivojen tyhjäkäyntitilassa. Päivät ovat soljuneet ohi ja ilmeisesti olen ollut puoliunessa, kun en muista puoliakaan tekemistäni (tai tekemättä jättämistäni) asioista.

Loma alkoi riemukkaasti skoolailemalla ihanien Tarun ja Tuijan sekä kahden muun rakkaan ystävän kanssa. Oli iloa, kuplia ja hauskoja juttuja. Illan tullen päädyimme vielä kaupungin yöhön. Olipa hauska ilta, josta jäi päällimmäiseksi ilo ja kiitollisuus hyvistä ystävistä, jaetusta ilosta ja yhteisymmärryksestä. 



Kiitos Tuija!

Ihana uusi karvainen ystäväni ♥

Sitten lorvailtiin maalla pitkä viikonloppu. En tiedä teinkö muuta kuin join kahvia ja luin kirjaa. Ilmeisesti jossain välissä olen kohottautunut jaloilleni ja syönyt ja käskyttänyt muuta perhettä murkinoimaan. Ainakin näyttävät olevan vielä hengissä ja voimissaan, eivätkä nälkään kuolleita. 

Nautiskelin myös upeista kesäilloista ja maalaismaisemista. Yhtenä iltana sain päähänpinttymän, että on pakko päästä nuuskimaan ja kuvaamaan suopursuja yhteen tiettyyn paikkaan. No siellä yhdessä paikassa ei ollutkaan pursuja, vaan tupasvilloja - söpöjä nekin - joten kierroksesta tulikin sitten vähän pidempi. Löytyivät ne suopursutkin vähän matkan päästä., mutta ihan huvin vuoksi ajeltiin ihan hullun pitkä lenkki maalaismaisemissa. Lapset olivat puolikoomassa takapenkillä ja minä räpsin auringonlaskukuvia siellä ja täällä. Takaisin möksällä olimme puoli kahdeltatoista ja mieli täynnä kesää.














Sitten oli toinenkin maaginen kesäilta. Päivän mittaan oli tullut vettä - paljon! Illan tullen selkeni ja auringon laskettua koko lähipelto peittyi usvan alle ja taivaalla loisti puolikuu. Ilmassa leijui makea kesäillan tuoksu ja jossain siellä usvan seassa hyppeli metsäkauris. Lopulta lumous särkyi ihan vain siksi, että oli niin perhanan kylmä ja hytisin ytimiäni myöten. Suomen kesä on suunnattoman kaunis ja jäädyttävän kylmä...

Eilen puolestaan ajelin Helsinkiin tapaamaan nuoruudenystävääni. Ihana reissu oli ja pojatkin jopa käyttäytyivät ihmisiks. Vaikka rakastankin yksinoloa ja rauhallista möllöttämistä, niin täytyy sanoa, että reissut ja ihmisten tapaamiset kyllä ovat ihan huippuja nekin.

Jatkan aivottomassa tilassa lillumista. Blogi päivittyy sen mukaan, miten jaksan virittäytyä oikeille aallonpituuksille ja hajoamistilassa olevan läppärin äärelle. Samalla voisin lähettää vienon pyynnön, että tilille napsahtaisi joltain mystiseltä amerikanenolta uuden tietokoneen verran rahaa. Kauhulla odotan sitä hetkeä, että tietsikka päästää viimeisen hurahduksena ja minä jään roikkumaan kännykän selaimen varaan... Mutta se on sen ajan murhe se, ja siihen asti tuudittaudun pumpuliin ja lomalaiskuuteen.

Ihania kesäpäiviä! Nautitaan ♥