perjantai 2. kesäkuuta 2017

Välitilinpäätös

Lapsilla viimeinen varsinainen koulupäivä, minulla vika työpäivä ennen viikon lomapätkää. Tämä on vähän kuin jonkinlainen välitilinpäätös kuluvalle vuodelle. Lapsille toki enemmänkin, sillä huominen todistusten saanti on koko lukuvuoden "tilinpäätös".


Puolivuotisesta on jäänyt käteen kaikenlaista. Kuopus on oppinut aakkoset, sekä lukemaan ja kirjoittamaan muutamia helppoja sanoja, saanut hivenen enemmän itseluottamusta eskariryhmässä toimimisessa ja päässyt myös kolttosten ja kiellettyjen juttujen makuun. Aiemmin niin tottelevainen poika (eskarissa, ei niinkään kotona, toim.huom.) on näyttänyt, että osaa nyt uhmata myös eskarin aikuisia ja tehdä kaikenlaisia typeryyksiä. En osaa ottaa sitä yksinomaan huonona asiana, vaan ajattelen, että kiltin pojan on jossain vaiheessa hyväkin näyttää vähän kapinan merkkejä. Liika kiltteys on raskasta pidemmän päälle. Toki toivon, että kolttostelut jäävät historiaan ekan luokan myötä ja korvien väliin tulee hieman enemmän arviointikykyä.
 
Esikoinenkin on toisen luokan kevätkauden mittaan tehnyt omat hölmöilynsä, kun on mennyt liiaksi porukan mukana. Tuon ikäisillä pojilla (ja varmaan monilla tytöilläkin) pitää valitettavassa määrin paikkansa se vanha sanonta, että joukossa tyhmyys tiivistyy...
 
Enimmäkseen koulu- ja eskarivuosi on kuitenkin mennyt hyvin. Kumpikin on oppinut suunnilleen sen, mitä on pitänytkin. Kummallakin on kavereita, enkä ole kuullut kiusaamisesta tai syrjimisestä. Siinä jo monta syytä olla iloinen.


Itse olin talven ja kevättalven aikana takki tyhjänä ja velloin jonkin asteisessa lievähkössä masennuksessa. Kaikki ahdisti ja pääni sisällä oli musta pilvi. Kevätauringon ja kovan tsemppaamisen myötä pilvi siirtyi onneksi sivummalle. Muistin kuitenkin kipeästi sen, että melankolia, ahdistus ja taipumus masennukseen ovat todennäköisesti jonkinlainen osa minua. Luulen, että ne tulevat aina väijymään jossain olkapään takana ja iskevät päälle, ellen itse tsemppaa oman jaksamiseni ja rajojeni kanssa.
  
Jos ovat lapset oppineet velttoilua ja kolttostelua, niin ilmeisesti minäkin. Joiltain osin olen onnistunut luopumaan taas yhden pykälän verran suorituspaineista. Työ on vain työtä, en jaksa siitä kantaa huolta (koska se huolen kantaminen on varsin yksisuuntaista ja hyödytöntä). Koti on  yleensä sotkuinen, mutta olkoon. Kaikilla on kuitenkin vaatteet päällä ja jääkaapissa on ruokaa - paitsi jos olen unohtanut käydä kaupassa. Sitten vaikka kaivetaan pakastimesta leipää.



Muutenkin elämäni on "vain elämää, ei sen enempää". Elämän ei tarvitse olla täydellinen risteytys sisustuslehteä, strömssöötä ja fitness-elämäntapaa. Kaikkia osa-alueita kattava tavallisuus, selluliitti ja pölypallot kuuluvat kuvioon. Vaikken aina pidäkään niistä, niin ilmeisesti ne viihtyvät seurassani mainiosti. Ja se on ihan jees.
 
Hetkittäin olen oppinut vaatimalla vaatimaan itselleni aikaa. Joskus kiellän ketään puhumasta minulle kotona, jos en kerta kaikkiaan jaksa kuunnella nonstop-höpinää. Toisinaan kapinoin ja kieltäydyn laittamasta ruokaa (laittakoon joku muu tai syökööt voileipää). Yleensä kuitenkin olen ihan kunnollinen äiti, vaikkakin sitten marmatan ja urputan suu vaahdossa.
  
Eli ehkä puolivuotiskauden tuloksena on annos kapinaa ja rajojen hakemista. Ja mitä enemmän omia rajojaan hakee, sitä selkeämmin ne ennen pitkää piirtyvät esiin. Kippis sille - ihan kohta poksautan auki pullon proseccoa. (Sen suhteen minulla ei juurikaan ole rajoja, hik!)
 
Hyvää kesäaikaa meille kaikille!



17 kommenttia:

  1. Aika samankaltaiselta kuulostaisi oma tilinpäätökseni: vain elämää, ei sen enempää. Onneksi alamäkien lisäksi tulee aina niitä ylämäkiä, edes loivia sellaisia.

    Kippis vaan ja ihanaa viikonloppua <3 Taidan olla vähän kade sun tulevasta lomasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kippis ja ihanaa viikonloppua sinnekin! Lapsilla kesäloma ja toivotaan, että heillä olisi kivaa lomasäätä (helpottaisi kovasti äitien elämää, jos lapset viihtyvät ulkona :D )

      Täällä kauhea matkajännitys ja täpinä, apuva :D

      Puss ja kivaa viikkoa! ♥

      Poista
  2. Hieno kirjoitus!

    Mä olen jo monen vuoden ajan ajatellut vahvasti, että elämä ei ole täydellistä (been there done that). Sen ei kuulu olla täydellistä. Eikä meidän tarvitse näyttää täydellisiltä (no sitä en ole ollut koskaan).

    Mä toivon, että teillä on ihana ja rentouttava loma! Nauti täysillä muru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana :) ♥ Näin just, elämä ei ole täydellistä (eikä mekään) - hyvä niin :D

      Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Monenlaista, elämää <3 Ihanan makuista kesäkuuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja ihanaa & aurinkoista kesäkuuta sinne myös Katjalle! ♥

      Poista
  4. Minä olen jo pidempään noudattanut suurimmassa osassa asioita menetelmää "vähän sinne päin on just hyvä" ja työtekniikkaa "nory eli nopea rykäisy". Näillä menetelmillä jää aika kauaksi täydellisyydestä ja kerryttää itselleen monenlaisia tekemättömiä töitä, mutta jos oppii sietämään tilannetta, niin aikaa jää edes vähän johonkin itselle mieluiseen.

    Ihanaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä taktiikka kaikin puolin. Vähän sinne päin ja lopuilta sulkee silmät :) Joskus ärsyttää (mutta sit vaikka lasi viiniä).

      Ihanaa kesälomaa sinne koululaisille ja mahdollisimman rentoa oloa aikuisille! ♥

      Poista
  5. Ihana ja tunteita sekä ajatuksia herättävä postaus. Tää puolivuosikas on ollut kyllä aika rankka.
    Mutta tuossa olen kyllä samaa mieltä että kiltin ihmisen on hyvä löytää myös niitä toisenlaisiakin luonteenpiirteitä, tässä nykymaailmassa on muuten haastava pärjätä. Tiedän kokemuksesta.
    Ja mitä tulee tuohon herkästi alakuloon ja masennukseen taipuvaisuuteen niin veikkaan että meillä kahdella vierähtäisi varmasti hyvä tovi teekupposen äärellä jutellessa näistä asioista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu <3 Mä myös luulen, että meillä kuluisi tovi jos toinenkin teekupposten äärellä - ollaan varmaan monessa asiassa hyvin samiksia <3

      Iloa ja aurinkoa sinne!

      Poista
  6. Ensinnäkin niin hieno banneri ja arvaa kuka on niin niin otettu, että sieltä loistaa tuo Jimmy Choo. Ihan mahtia, että joillekin tuoksuhöpsötys postauksistani on hyötyä. <3

    Tuo masentuneisuus ja vellominen kuulostaa tutulta ja joka talvi jossain kohti se voimattomuus ja melankolia iskee. Mieheni on aina minusta sanonut, että minussa on tietynlainen surumielisyyden verho, joka on viehättävää kuulemma, mutta myös samalla surullista, mutta on tottunut elämään sen kanssa. Mieheni on todella positiivinen ja energinen vastapaino minulle.

    Samaa mieltä, tärkeintä on ettei koulussa ole kiusattu. Oman nyt yläasteelle siirtyvän vielä syyslukukautta ja aiemman vuoden kevätlukukautta siivitti yhtäkkinen ulkopuolisuus ja kiusaaminen, hänen yhtäkkiä muututtua murkuksi muita aiemmin. Tuo vuosi oli erittäin raskasta aikaa. Onneksi nyt kaikki vaikuttaa olevan hyvin, mutta tutkaimet on ojossa.

    Aurinkoa kesäkuun alkuun sinulle ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla tosiaan on loistomaku tuoksujen suhteen ja tosi hienosti osui sun suositus mulle. Tykkään aivan hulluna tuosta Choosta!

      Meillä on myös noin päin, että minä olen se melankolikko ja mies peruspositiivinen, joka tasapainottaa minua :)

      Aurinkoa ja mukavaa viikkoa! Plus terkut Pargasta <3

      Poista
    2. Sulla tosiaan on loistomaku tuoksujen suhteen ja tosi hienosti osui sun suositus mulle. Tykkään aivan hulluna tuosta Choosta!

      Meillä on myös noin päin, että minä olen se melankolikko ja mies peruspositiivinen, joka tasapainottaa minua :)

      Aurinkoa ja mukavaa viikkoa! Plus terkut Pargasta <3

      Poista
  7. Hei, en kestä, että olit postannut tällä samalla otsikolla! :-D

    No niin, nyt luen itse postauksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mutta eikös se ole niin, että great minds think alike ;) <3

      Täytyypä lukea sun postaus, kunhan näiltä tökkiviltä yhteyksiltä pystyy :)
      Kivaa viikkoa!

      Poista
    2. Hyvin oli samankaltaista sisältöäkin. :-)

      Hauskaa kesäkuuta, Tuula!

      Poista
  8. Hyvin analysoitu välitinpäätös! Lasten kuuluukin oppia tekemään kolttosia myös muualla kuin kotona ja tuo kaikki kuuluu elämään. Olen samaa mieltä kanssasi, että liika kiltteys rassaa liikaa. Jostain syystä vielä enemmän poikia, koska heidän ei kuulu olla sellaisia. Yhteiskunnan mielestä siis! Oman tilanteesi olet myös hienosti huomannut ja ymmärtänyt mitä jaksaaksesi tarvitset. Näin me kaikki pikku hiljaa opimme, ettei meillä jokaisella ole aina kaikki tiptop eikä niillä sisuslehden kodeillakaan ole kuin silloin, kun kuvaukset tehdään. Normikoteja nekin ovat! Sama pätee ihmiseen. Ei hän ole aina laitettu eikä vaatteet viimeistä huutoa. Se on vain stailausta. Nautitaan siitä, että olemme tavallisia ihania naisia!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)