maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kysy hiljaisuudelta itseäsi

Nappasin tämän Helena Anhavan runon ystäväni facebook-päivityksestä. Minulle se kolahti jälleen kerran niin kovaa ja syvälle, että jaan sen täällä.
 
Jäin runon tiimoilta miettimään syntyjä syviä, omia rajojani, elämääni ja illuusioitani. Minä olen minä. Elämäni on sen näköinen, jollaiseksi se vuosien saatossa on piirtynyt. Ei ole missään askelmerkkejä valmiiksi piirrettynä tai annettuna. Niitä polkuja olen kulkenut, joita eteen on sattunut ja niistä on piirtynyt tähän astisen elämäni kartta.
 
Minussakin elämä koko ajan toteutuu. Isosti ja ihan joka päivä. Vaikken ole luomassa Tärkeää Uraa, en tienaa euronkuvat silmissä vilisten tai toteuta itseäni jollain merkittävällä ja näkyvällä tavalla.
 
Minä en toteuta elämää tai itseäni, vaan elämä toteutuu minussa. Elämä muovaa minua, enkä minä niinkään elämää. On harhaa, että elämää voisi erityisesti hallita. Voin hallita sitä mitä syön, ostan, minne menen tai en - mutta suurimmalta osin elämä hallitsee minua. Minä sitten joko taivun tai en taivu sen kuvioihin.
  
Vaikka välillä katson omaa elämääni väheksyen ja arvostellen, niin hyvänen aika - mihin minun sitä muka pitäisi verrata ja kenen mittapuun mukaan mitata? Onhan se kuitenkin ihan ainutkertainen elämä, eikä kenelläkään ole samanlaista.
 
Meillä kaikilla on oma ja ainutkertainen elämämme. Kenellä siloisempi, kenellä rosoisempi. Mutta kuitenkin kaunis ja tarkoituksenmukainen juuri sellaisenaan.
   
Hyvää kesäkuun maanantaita, juuri sellaisena kuin se on ♥



Naapurin tytöltäkö mallin kysyt,
naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät,
suunnista niiden mukaan,
oma lukunsa on jokainen,
oman biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa,
kolmiyhteisyys itse kukin.
 
Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä,
ihmiskuvausta ei,
ja näytelmässä johon jouduit
saat ihmiskuvasi tehdä yksin,
hyvin, hirveän yksin.
Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva
voi olla edellä aikaansa.
Pahinta mitä ihminen itselleen teki
on että hän väärensi itsensä.
 
Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä:
punikit, juutalaiset, romanit,
nyt tuli individualistin vuoro.
Ei yksi voi olla niin kuin kaikki,
eivät useimmat kaikistakaan ole
vaikka luulevat olevansa
tullakseen hyväksytyksi.
  
Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys,
ystävyyteen rakkaus,
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan,
ei lapsi, ei mies, ei nainen.
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin:
ainoa silta toiseen ihmiseen
on virittyminen toisen mukaan.
 
Kun lapsen saat, katso malli sieltä
missä vaisto vielä on tallella,
katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut,
puhuu toisin kuin tietää,
hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho,
ei höyheniä, ei karvaa,
se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.
 
Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse
hitaina hitaina vuosina,
ja kun jotain luulet oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyjen aika.
  
Elämä toteutuu meissä,
nainen työssä ja lapsissa,
ei kenenkään tarvitse lähteä
itseään toteuttamaan.
Paljoa et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi.
  
Kysy hiljaisuudelta itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.
  
 -Helena Anhava



26 kommenttia:

  1. Hyvä postaus. Hurjan näköinen tuo taivas! Todella kaunis kimppu luonnonkukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu :)
      Taivas oli juhannusviikonloppuna vähän väliä täynnä noita mörköpilviä. Kymmenisen minuuttia kuvan ottamisen jälkeen tulikin sitten vettä taivaan täydeltä...

      Mukavaa viikkoa! ♥

      Poista
  2. Mielettömän koskettava ja aito postaus. Itse olen juuri itseni ja elämäni väheksyjä, koska olen vain tällainen ja elämäni on vain tällainen, puhumattakaan kodistani ja kaikesta mikä minuun liittyy., Miksi en osaa arvostaa itseäni enkä sitä mitä minulla on? Mistähän tämä johtuu? En osaa sanoa, mutta yritän parhaani mukaan aina muistaa olla kiitollinen siitä mitä minulla on ja olla myös itselleni armollinen. Samalla myös muistan, että me jokainen ollaan yhtä arvokkaita, sukupuoleen, ihon väriin, seksuaalisuuteen tai mihinkään muuhun katsomatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni ♥
      Ihanat ja viisaat sanat. Mikä siinä onkin, että vaikka yrittäisikin olla kiitollinen ja itselleen armollinen, niin silti itseensä ja elämäänsä suhtautuu jollain lailla väheksyvästi. Voi kun näkisimme itsemme toisten silmin - samalla lailla arvostavasti kuin itsekin ehkä katsomme muita.

      Ihanaa kesäviikkoa! ♥

      Poista
  3. Olipa kaunis runo, tuli ihan kyyneleet silmään monessa kohtaa.

    Välillä on hyvä pysähtyä, kuunnella itseään ja nauttia hiljaisuudesta.
    Ihanaa uutta viikkoa ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tuo on ihan mielettömän kaunis ja koskettava runo. Menee syvälle...

      Muistetaan mekin tällä viikolla pysähdellä, kuunnella, antaa tilaa ja aikaa niille ajatuksille, jotka haluavat tulla kuulluksi. Muiskuja ja ihanaa viikkoa! ♥

      Poista
  4. Kylläpäs minullekin kolahti, myös sinun tekstisi- hyvin löysit sanat kuvaamaan tunteita joita itsekin käyn läpi usein, mutten osaa pukea lauseiksi.
    Mielenkiinnolla jään lukemaan blogiasi! t. Matkatar Nauran auringolle -blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos paljon ihanasta kommentista ♥ Taide, kirjallisuus ja runot ovat siinä mielessä upeita, että niiden kautta voi peilata toisen sanojen kautta niitä tunteita ja asioita, joita omassakin sisimmässä liikkuu. Tuo Anhavan runo on juuri sellainen.

      Ja tervetuloa, mukavaa, että löysit tänne ♥

      Poista
  5. Juuri näin Tuula ❤️ Olipa koskettava runo ja sen tuottamat oivallukset ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Taru! ♥ Ihanaa kesäistä viikkoa sinne! :)

      Poista
  6. Miten koskettava runo, ihan vedet tuli silmiin lukiessa.<3 Hyvää pohdintaa ja oivalluksia myös itselläsi! Olen niin iloinen, että tavattiin ja löysin blogisi!<3 Kauneuden lisäksi nautin tekstistä, joka laittaa omat aivot liikeelle. Tämä postaus saa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjan paljon Taina ♥ Minäkin olen niin iloinen että tavattiin ja löydettiin toistemme blogit. Onnekas sattuma oli se! :) Minullakin on vähän sama juttu, että tykkään paitsi kauneudesta, myös hyvistä teksteistä. Ja aitoudesta, mitä kaikista lukemista blogeista kyllä löytyykin ja sen takia sinunkin blogiisi tykästyin :)

      Mukavaa viikkoa! ♥

      Poista
  7. piti kopsata runo talteen - kiitos siitä!
    Olen sen joskus kauan sitten keskenkasvuisena lukenut, enkä ole silloin ihan ymmärtänyt.
    Nyt taitaa olla juuri oikea aika sille.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla sama juttu, että olen joskus tuon runon lukenut, mutta silloin se ei kolahtanut samalla lailla kuin nyt. Nyt kolisikin sitten ihan kunnolla.

      Muiskuja ja mukavaa viikkoa! ♥

      Poista
  8. Aivan upea runo! Hienosti olit sitä jo tuossa alussa analysoinut oman elämäsi mukaan ja samoin aloin tehdä itsekin kun sitä luin. Miettiä omaa elämääni. Voi kun nyt viisikymppisenä oppisin elämään omaa elämääni, toisia miellyttämättä, joskus jopa ei-sanan sanomaan. Terapia sitä opetti, mutta vanhoihin tapoihin on helppo palata. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari ♥
      Minustakin tuo on niin upea runo. Ja hienoa, etten ole ainoa, joka on sitä mieltä. Tuo runo jotenkin auttaa avaamaan ajatusta siitä, että turha on verrata itseään muihin tai muiden raameihin. Että ei ole mitään mallielämää tai toinen toistaan oikeampia tai väärempiä valintoja. On vain elämää, joka meissä kussakin toteutuu omalla uniikilla tavallaan :)

      Mukavaa kesäistä viikkoa! ♥

      Poista
  9. Hyviä ajatuksia ja niin tuttuja itsellekin. Aina jotenkin toisella on paremmin ja itse ei osaa. :/ Olisi kivaa joskus törmäillä, kun samassa kaupungissa puuhastetaan! Aurinkoa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olisi ihanaa joskus tavata! Ehkä pitää viesteillä ja kehitellä vaikka kesäiset kahvikupposet :)
      Aurinkoa Sinullekin! ♥

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos Katja ♥ Tämä runo tosiaan menee syvälle ja jää mieleen.

      Poista
  11. Nyt vasta ehdin ajatuksella lukemaan postauksen sekä runon <3

    Täällä yksi elämänsä väheksyjä. Välillä kaikki on hyvin, ja ymmärrän, että näin tämän elämän on täytynyt mennä, en muuten olisi tässä. Mutta kun omasta mielestä kaikki on hyvin ja elän omanlaistani elämää, tulee joku ulkopuolinen ja pudottaa alas rytinällä. Liekö heillä omassa elämässä sitten jotain ajatuksia keskeneräisinä vai mikä saa noin toimimaan.

    Ihanasti kirjoitit elämän askelmerkeistä ym. Kadehdin, tai oikeammin ihailen, koska kadehtiminen on tyhmää, siis ihailen teitä, jotka osaatte käyttää sanoja noin hyvin. Itsellä joskus ajatukset on ihan loistavia, mutta niiden saaminen kirjoitetuksi tekstiksi ei sitten onnistukaan. Joskus jos oikein pääsen jonkun kanssa keskustelemaan kunnolla, oikein yllätyn itsekin, kuinka saankin sanottua jonkun omasta mielestä ja sen toisenkin mielestä loistavan ajatuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija :)
      Mullakin on muuten joskus käynyt noin, että kun itse olen ollut oikein tyytyväinen olotilaani ja elämääni, niin joku muu on sitten tullut ja pudottanut alas sieltä tyytyväisestä olotilasta... Sen jälkeen on saattanut mennä taas kuukausia rakentaessa sitä omaa parempaa fiilistä. Toisen ihmisen sanat kun voivat osua niin kovin syvälle ja satuttaa. Mistähän sitä osaisikin kasvattaa vähän vahvemman suojakuoren, että osaisi ohittaa muiden loukkaavat sanat ja pistää ne omaan arvoonsa..?

      Ja hei, pianhan meillä on mahdollisuus miettiä vaikka niitä syntyjä syviä ja pistää ajatuksia sanoiksi! :) Minä olen muuten parempi kirjoittamisessa kuin puhumisessa. Tekstinä osaan paremmin ilmaista tuntemukseni kuin puhuttuina sanoina. Usein vasta tulee jälkeenpäin mieleen, että hei, mun olisi pitänyt sanoa niin ja näin - mutta silloin on jo myöhäistä :D

      Tapaamisiin Tuija! ♥

      Poista
  12. Olipa hienosti kirjoitettu! Sinä kyllä osaat kirjoittaa todella hyvin ajatukset sanoiksi! Ja hieno on tuo runokin, pistää todellakin miettimään omaa elämäänsä ja tapaa elää elämäänsä.

    Kyllä sitä elämäänsä tulee aika ajoin ja kohtuullisen usein katsottua hyvinkin kriittisesti ja arvioivasti ja väheksyenkin. Vaikka asia on juuri kuten kirjoitit, että jokaisella on oma elämä, arvokas sellaisenaan, ei vähemmän eikä enemmän kuin muilla vaan ihan yhtä paljon! Pitäisi vaan luottaa enemmän omaan itseensä ja omiin askelmerkkeihinsä ja niiden suuntaan, vaikeaa se välillä on, mutta askel kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitoksia hurjan paljon :)
      Luulen, että se oman elämän arvostus tulee enemmän esiin iän myötä. Hetkittäin sitä jo osaa ajatella niin, että tämä oma elämäni on ihan ookoo. Mutta auta armias niitä hetkiä, kun katsoo muiden elämää ja tuntee itsensä maan matoseksi... Tuntuu kyllä siltäkin, että kaikenlaisia odotuksia, ihanteita ja paineita on mahdottoman paljon, ja eihän niihin pysty millään venymään. Joskus jos peilaa elämäänsä vaikka köyhimpien ja sotaa käyvien maiden elinolosuhteisiin, niin saa hieman eri lailla perspektiiviä. Että onhan tässä kuitenkin aika hyvin asiat mallillaan :)

      Ollaan ylpeitä itsestämme ja elämästämme. Askel kerrallaan sitä kohti, että luovutaan turhista vertailuista muihin ja varsinkin niihin kiiltokuviin ja ihanteisiin, jotka eivät ole todellisia :)

      Mukavaa loppuviikkoa! ♥

      Poista
  13. Voi - nyt osuit juuri siihen, mitä itsekin ajattelen - ja osasit vielä sanoittaa sen hienosti <3 Kaikki olemme arvokkaita ja kaikilla on se oma polkunsa - ja jokainen polku on arvokas <3
    Kiitos myös runosta - tämä Anhavan runo ei minulle ollutkaan tuttu, mutta nyt kopsin sen tuosta aarrekansiooni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ♥
      Sen kun tosiaan muistaisi vaikeinakin hetkinä, että oma elämä on kuitenkin se juuri oikeanlainen ja arvokas. Että osaisi olla kiitollinen ja tyytyä siihen mitä on, eikä vertailla muihin ja sen takia potea huonoa itsetuntoa. Koska jokainen olemme erilaisia piirteinemme, lähtökohtinemme ja toiveinemme.

      Kaunista kesäkuun loppua! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)