keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Lomaraportti 3/3

Viimeinen lomaviikko käsillä. Työn alkaminen hiipii lähemmäs samaa tahtia kuin luvatut helteet lipsuvat kauemmas (ja latistuvat ilmeisesti nippanappa 20 asteeksi ja vesikuuroiksi). Että johan sitä näin kesäisen ja mahtavan sään myötä joutaakin pian kömpiä takaisin töihin... (Juu,pessimismi ja huono sarkasmi ovat toinen nimeni 😉 )



Viime viikolla kului pari päivää Hämeenlinnassa kylpylässä. Samalla tuli tsekattua linna, vähän Aulankoa ja tietenkin se paras osuus: valmiit aamupalapöydät. "Yllättäen" olin syömässä aina pisimpään, kun muut olivat jo kyllästyneet.

Kylpyläreissun iloinen ylläri oli se, että veden kanssa superarka ja uimakoulun "reputtanut" kuopus oppi sukeltamaan ihan omia aikojaan. Tyyppi oli niin ylpeä ja tyytyväinen uudesta taidostaan, että itsekin hyrisin ilosta.



Aulangolta.

Hämeen linnaa.

Hotellireissun jälkimainingeissa suuntasin poikien kanssa mökille Päijäntelle, lapsuuden maisemiin isäni mökille. Viiden yh-mökkiyön jälkeen voin sanoa, että äitiyden paino tuntuu raskaalta viitalta harteilla. Hiljaisuus ja omat hetket ovat olleet kortilla ja hermot tiukalla. Miten olenkaan kaivannut sitä, että olisi niitä verkostoja vähän tiheämmässä. Kun lasten kanssa on 24/7 ja yksin voi poistua korkeintaan huussiin tai 15 minuutin minilenkille, niin tietää kaipaavansa omaakin aikaa.

Olen myös potenut huolta ja surua läheisen takia. Ei ole helppo katsoa, kun askel lyhenee ja kunto huononee. Vuodet vierivät ja tuntuu kipeältä ajatella kaikkea tätä... Kunpa voisi palata hetkeksi taaksepäin ajassa - jonnekin lapsuuden päiviin, kun kaikki oli auringonpaistetta, mustikkapiirakkaa ja huolettomuutta.

Seuraava etappi on pyykkilastien pyöritys kotona, uudet pakkaamiset ja roudaamiset sekä suunta toisaalle maalle. Työkuntoon pääsemiseen tarvittaisiin K18-loma jossain huopatossutehtaalla, mutta joutunen tyytymään viinipulloon ja kilon irtokarkkipussiin ;)

Vielä pienen tovin hengittelen tätä lapsuuden järvi-ilmaa ja yritän pakata mieleeni jotain eteenpäin kantavaa ja voimia antavaa.









Hyviä heinäkuun vikoja päiviä ja kepeitä tuulia!  <3

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Laiskan lomailijan viikkoraportti nro 2

Viikonpäivät menevät sekaisin, kellonajatkin. Viikot sentään eivät ja olen hetkittäin tuskallisen tietoinen siitä, kuinka monta viikkoa/lomapäivää vielä/enää on jäljellä. Ihan riittävästi onneksi vielä kuitenkin.
 
Suunnilleen viikon aikana olen ainakin...

... hengannut iltasella Hatanpään arboretumissa ja ihastellut kaikkea kaunista. Pojat eivät kyllä jaksaneet ihastella mitään, mutta jaksoivat jahdata pokemoneja sen aikaa, kun minä valokuvailin ja nuuskin ruusuja. 




...leiponut kakun 9-veelle ja laulanut perheen kanssa onnittelulaulun. Ajatella, että esikoinen on jo tuon ikäinen! Viralliset synttärijuhlat taitavat tänä vuonna (äidin helpotukseksi) jäädä väliin ja sen sijaan kahvitellaan vähän siellä ja täällä, jos niikseen tulee.


... istunut iltaa ystävän luona, syönyt herkkuja ja puhunut sielun kyllyydestä ♥  Aiemmin viikolla näin myös toista ystävää. Luksusta tällainen hengenheimolaisten treffailu monta kertaa viikossa!


... käynyt kuopuksen kanssa uimassa. Paitsi ettemme uineet, koska vesi oli niin järkyttävän kylmää.



...startannut uuden kierroksen tunnevalokuvauksen verkkokurssia. Ensimmäisen viikon teemana oli mm. ottaa Minä irti -kuva. Koska olen aina ollut - tai ainakin luullut olevani - ihan nössö, mutta uni- ja mielikuvitusmaailmani on ollut sitäkin villimpi, niin kuvasin itseni unieni supersankarina ;)  Jäin vain miettimään - osittain viisaan kurssipalautteen takia - että miksi meillä on itsestämme sellainen käsitys kuin on. Olenko minäkään oikeasti niin nössö kuin olen aina luullut? Vai olenko sittenkin oikeasti rohkea, mutta olen jostain syystä ottanut itselleni roolin, jossa olen ujo ja arkaileva? Miksi ihmeessä olen vapaaehtoisesti pienentänyt itseäni koko elämäni ajan? Jos nyt ryhtyisin rohkeaksi ja uskaltavaksi, niin mihin vielä päätyisinkään?




Seuraavaksi ohjelmassa on pari yötä hotellissa ja valmiiden pöytien äärellä. Oi autuutta! Matkavarusteina on mm. äidille korvatulpat ja (pieni) pullo viiniä, ihan noin niinkuin hermolääkkeeksi kaiken varalta ;) 
 
Letkeää kesäviikkoa!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kosmetiikkatestailua - Garnier-kampanja

Ulkona sataa vettä ja lapset ovat uppoutuneet jonnekin virtuaalitodellisuuteen - sopiva hetki hipeltää kosmetiikkaa! Sain muutama viikko sitten purnukkapaketin Buzzador-kampanjan tiimoilta. Olo oli kuin jouluna konsanaan, kun availin pakettia ja hiplailin tuotteita.

Olen kosmetiikan suhteen laiskanletkeä. Useimmat tuotteet ostan marketista. Ainoastaan tiettyjen hiustuotteiden suhteen olen nirso - runsas luonnontaipuisa ja kuivan kähärä tukka kun vaatii omanlaisensa tuotteet. Muuten menen vähän sen mukaan, että läträän naamaani ja kroppaani sitä, mikä sopii kukkarolle eikä liiemmin ärsytä ihoa. Joskus saatan ostaa jonkin hoitavamman tuotteen, mutta niiden suhteen on tullut isoja pettymyksiäkin (mm. seerumi, joka ärsytti kasvojani niin, että sain valtavasti näppylöitä). Otan siis melko varman päälle ja ostan enimmäkseen perusvarmoja edullisia tuotteita.


Garnierin tuotepaketista ennestään tuttu tuote oli SkinActice Micellar Cleansing Water. Sitä löytyi jo valmiiksikin omasta takaa ja olen tykännyt hurjasti! Se sopii hyvin herkähkösti reagoivalle iholleni ja putsaa ihon hellävaraisesti, mutta hyvin. Iso plussa siitä, että se sopii myös silmänympärysiholle. Saman sarjan Gel Wash vaikuttaa myös siltä, että voisin ostaa sitä jatkossa. Yhdessä tuo pari jättää ihon ihanan puhtaaksi ja pehmeän raikkaaksi. Tuotteet sopivat kaikille ihotyypeille.

Kasvovoiteista olen ehtinyt testata ravitsevan ja pehmentävän SkinActive Day Creamin (Rose floral water) ja sekin on kovin mieluisa. Ei tuoksu liikaa, ei ärsytä ihoa ja jättää ihon pehmoisen ja kosteutetun tuntuiseksi. Tykkään paljon :)

Kunhan taas sadepäivät lakkaavat, testaan seuraavaksi Ambre Solaire Hydrating face protection mist -kasvosuihkeen. Se lupaa kosteuttaa kasvojen ihoa ja suojata sitä auringolta. Suojakerrointa on 50 ja sen voi suihkuttaa meikin päälle. Kuulostaa aika passelilta ja ihanan helpolta.


Buzzadorille ja Garnierille kiitokset kivoista tuotteista. Joka tytön pitäisi joskus saada tällaisia postipaketteja :) 

Yhteistyössä Garnierin kanssa

#GarnierFamily
#buzzador
@garniernordics
#Micellarbyyourside
#ClearlyNatural

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Laiskan lomailijan viikkoraportti

Ensimmäinen lomaviikko on vierähtänyt sekä hitaasti että nopeasti. Olen lillunut jonkinlaisessa aivojen tyhjäkäyntitilassa. Päivät ovat soljuneet ohi ja ilmeisesti olen ollut puoliunessa, kun en muista puoliakaan tekemistäni (tai tekemättä jättämistäni) asioista.

Loma alkoi riemukkaasti skoolailemalla ihanien Tarun ja Tuijan sekä kahden muun rakkaan ystävän kanssa. Oli iloa, kuplia ja hauskoja juttuja. Illan tullen päädyimme vielä kaupungin yöhön. Olipa hauska ilta, josta jäi päällimmäiseksi ilo ja kiitollisuus hyvistä ystävistä, jaetusta ilosta ja yhteisymmärryksestä. 



Kiitos Tuija!

Ihana uusi karvainen ystäväni ♥

Sitten lorvailtiin maalla pitkä viikonloppu. En tiedä teinkö muuta kuin join kahvia ja luin kirjaa. Ilmeisesti jossain välissä olen kohottautunut jaloilleni ja syönyt ja käskyttänyt muuta perhettä murkinoimaan. Ainakin näyttävät olevan vielä hengissä ja voimissaan, eivätkä nälkään kuolleita. 

Nautiskelin myös upeista kesäilloista ja maalaismaisemista. Yhtenä iltana sain päähänpinttymän, että on pakko päästä nuuskimaan ja kuvaamaan suopursuja yhteen tiettyyn paikkaan. No siellä yhdessä paikassa ei ollutkaan pursuja, vaan tupasvilloja - söpöjä nekin - joten kierroksesta tulikin sitten vähän pidempi. Löytyivät ne suopursutkin vähän matkan päästä., mutta ihan huvin vuoksi ajeltiin ihan hullun pitkä lenkki maalaismaisemissa. Lapset olivat puolikoomassa takapenkillä ja minä räpsin auringonlaskukuvia siellä ja täällä. Takaisin möksällä olimme puoli kahdeltatoista ja mieli täynnä kesää.














Sitten oli toinenkin maaginen kesäilta. Päivän mittaan oli tullut vettä - paljon! Illan tullen selkeni ja auringon laskettua koko lähipelto peittyi usvan alle ja taivaalla loisti puolikuu. Ilmassa leijui makea kesäillan tuoksu ja jossain siellä usvan seassa hyppeli metsäkauris. Lopulta lumous särkyi ihan vain siksi, että oli niin perhanan kylmä ja hytisin ytimiäni myöten. Suomen kesä on suunnattoman kaunis ja jäädyttävän kylmä...

Eilen puolestaan ajelin Helsinkiin tapaamaan nuoruudenystävääni. Ihana reissu oli ja pojatkin jopa käyttäytyivät ihmisiks. Vaikka rakastankin yksinoloa ja rauhallista möllöttämistä, niin täytyy sanoa, että reissut ja ihmisten tapaamiset kyllä ovat ihan huippuja nekin.

Jatkan aivottomassa tilassa lillumista. Blogi päivittyy sen mukaan, miten jaksan virittäytyä oikeille aallonpituuksille ja hajoamistilassa olevan läppärin äärelle. Samalla voisin lähettää vienon pyynnön, että tilille napsahtaisi joltain mystiseltä amerikanenolta uuden tietokoneen verran rahaa. Kauhulla odotan sitä hetkeä, että tietsikka päästää viimeisen hurahduksena ja minä jään roikkumaan kännykän selaimen varaan... Mutta se on sen ajan murhe se, ja siihen asti tuudittaudun pumpuliin ja lomalaiskuuteen.

Ihania kesäpäiviä! Nautitaan ♥

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Ihmettelen...

Päivän ihmetykset. Vol. 487 tai jotain sinne päin...

Loma! Sehän on jo ihan ovella. Lasken minuutteja, hiphei! Pari seuraavaa viikkoa kuluu kääpiöiden (=lasten) kanssa. Niistä on ainakin seitsemäksi, joten luultavasti olen pian kuin myrkkyomenaa haukannut lumikki ja ihan kanttuvei... Kuten ystävälle totesin, niin luultavasti tulee kamalaa. Pessimisti ei pety ;)  Kaksiviikkoisen jälkeen koittaa koko perheen yhteinen loma. Mikäli uutisia on uskominen, parisuhteemme ajautuu eroon tai vähintään kriisiin. Pessimisti ei pety jne...

 
Skumppa. Huomasin, että olen tainnut mainita skumpan jokaisessa postauksessa viime aikoina. Mainitsenpa sen nytkin, sillä tänään aion nauttia kuplajuomaa erityisen hyvässä seurassa mm. Tarun ja Tuijan kanssa. Tapaaminen alkoi kehkeytyä ihan puolihuolimattomasti ja ex-tempore. Ja eikös ne pikaisesti pystyyn laitetut tapaamiset olekin just niitä parhaimipia?
Voi kuitenkin olla, että jo seuraavassa postauksessa  yritän olla mainitsematta kuohujuomaa...
 
Uskallus. Olen aina pitänyt itseäni ihan hirveän nynnynä. Ja olenkin, ei se nyhveröys minusta mihinkään lähde. Yllätyn aina, jos uskallan ylipäänsä mitään - huomauttaa kassalla väärästä hinnasta, ajaa vieraaseen kaupunkiin, tavata uusia ihmisiä tai jotain muuta mielestäni extremeä. Nyt yllätyin siitä, että uskalsin ottaa vastaan kauniin pyynnön ja kirjoittaa vierasblogin ajatuksistani valokuvauksen suhteen. Se löytyy täältä: fotojooga.com/blogi   Jännittää ihan kamalasti!
 
Elämä. Koko kevätkauden tuskailin sitä, ettei ole aikaa itselle, ystäville, ex-temporelle. Viime aikoina on ollut enenevässä määrin. Se on tarkoittanut sitä, että olen kylmästi kieltäytynyt kuskaamasta, viemästä, tuomasta, kokkaamasta... Pyykkivuoret kasvavat, mutta niin kasvaa tyytyväisyyskin. Elämä ei ole tiskaamisessa ja pyykkäämisessä, vaan tuolla jossain. Ja tässä - nyt! Kun vaan kohottaa katseensa niistä likaisista sukista.
 
Kaunista viikonloppua!
 




torstai 29. kesäkuuta 2017

Mielessä nyt

Kahden hieman pintaa syvemmälle menevän blogipostauksen jälkeen olo on sellainen, että kaipaan jotain kevyempää. Nappasin tämän kivan haasteen Katjan Optimismia ja energiaa -blogista.
 
Eli mitä on tapahtunut tai ollut mielessä näiden asioiden merkeissä...
 
Vaateostos/kenkäostos
Viimeisin kenkäostos olivat Haltin valkoiset kesäsandaalit, jotka olivat Kreikan reissulla ihan voittamattomat. Minulle kengissä ykköstekijä on se, että niillä pitää pystyä jopa kävelemään. Ei siis mitään hilavitkuttimia minulle, vaan järkeviä käyttökenkiä. Kiva ulkonäkö on kyllä iso plussa ;)  Voisi kyllä toivoa, että saisi ne sandaalikelit tulla Suomeenkin pikku hiljaa.

Tuoksu
Kesän tuoksu kukkaketoineen ja vastaleikattuine nurmikoineen on ihan ykkönen. 


Leffa
Elokuvat ovat jääneet viime aikoina ihan tyystin. Haluaisin käydä katsomassa Wonderwomanin. Ja poikien kanssa menisin mieluusti katsomaan Itse ilkimys 3:n.
 
Musiikki
Juuri nyt päässä soi Lauri Tähkää. Hänen biiseissään ja sanoituksissaan on jotain sellaista, joka tällä hetkellä liikuttaa tuntoja isosti. 
 
Kirja
Elena Ferranten 'Those who leave and those who stay', Napoli-sarjan 3. osa. Tämän varasin kirjastosta englanninkielisenä, koska suomeksi sitä olisi joutunut jonottamaan ikuisuuden. Lukuprojekti hieman viivästyi, kirja on vasta puolivälissä ja nyt kirjaston eräpäivä kolkuttaa jo parin päivän päästä, ääk!
 

Ruokaekstaasi
Onko jäätelö ruokaa..?
 
Tanssilattia
Siitä on luvattoman pitkä aika, mutta mistäs sitä tietää - ehkä sitäkin on luvassa lähiaikoina, jos hyvin käy ;) 
 
Matka
Mielessä on aina vaan alkukesän reissu Kreikan Pargaan. Matka oli niin täydellinen kuin olla ja voi. Ainoa miinus oli, että piti palata takaisin...
 
 
Lempisovellus
Instagram ja Pinterest, koska tykkään paeta arkea kauniiden kuvien pariin.
 
Arjen pelastaja
Olen paska mutsi ja vastaan, että lasten mobiilivehkeet, puolivalmiit/valmisruuat sekä iltainen siideri. Paitsi että perun sanani - eivät nuo minusta kyllä huonoa äitiä tee. Jos olen huono äiti, niin muista syistä ;)  Lisään vielä, että oma auto mahdollistaa arjen pyörimisen ylipäätään.
  
TV-sarja
Telkkari on jäänyt kesällä ihan tyystin. En katso mitään.
 
Kyyneleet
Niitä tulee, harva se viikko. Joskus harva se päivä. Elämän pettymyksistä, väsymyksestä, tunnekuohuista...
 
Muotielämys
Mökkiverkkarit ja polveen saakka olevat villasukat.
 
Kauneudenhoidon ykkönen
Joku tuote, jonka olemassaolosta en todennäköisesti edes tiedä :D  Vastaan omakohtaisesti, että hellävarainen puhdistusgeeli ja apteekin kosteusvoide. Ihmetököttejä mun ihoni ei tunnu kestävän (ja sen kyllä huomaa rypyissä ja nypyissä).
 
Juoma
Vesi, kahvi ja skumppa. Kaksi ekaa arkeen ja viimeinen kohottamaan arjen yläpuolelle.


Haasteen saa mielellään napata mukaansa :) 
 

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kysy hiljaisuudelta itseäsi

Nappasin tämän Helena Anhavan runon ystäväni facebook-päivityksestä. Minulle se kolahti jälleen kerran niin kovaa ja syvälle, että jaan sen täällä.
 
Jäin runon tiimoilta miettimään syntyjä syviä, omia rajojani, elämääni ja illuusioitani. Minä olen minä. Elämäni on sen näköinen, jollaiseksi se vuosien saatossa on piirtynyt. Ei ole missään askelmerkkejä valmiiksi piirrettynä tai annettuna. Niitä polkuja olen kulkenut, joita eteen on sattunut ja niistä on piirtynyt tähän astisen elämäni kartta.
 
Minussakin elämä koko ajan toteutuu. Isosti ja ihan joka päivä. Vaikken ole luomassa Tärkeää Uraa, en tienaa euronkuvat silmissä vilisten tai toteuta itseäni jollain merkittävällä ja näkyvällä tavalla.
 
Minä en toteuta elämää tai itseäni, vaan elämä toteutuu minussa. Elämä muovaa minua, enkä minä niinkään elämää. On harhaa, että elämää voisi erityisesti hallita. Voin hallita sitä mitä syön, ostan, minne menen tai en - mutta suurimmalta osin elämä hallitsee minua. Minä sitten joko taivun tai en taivu sen kuvioihin.
  
Vaikka välillä katson omaa elämääni väheksyen ja arvostellen, niin hyvänen aika - mihin minun sitä muka pitäisi verrata ja kenen mittapuun mukaan mitata? Onhan se kuitenkin ihan ainutkertainen elämä, eikä kenelläkään ole samanlaista.
 
Meillä kaikilla on oma ja ainutkertainen elämämme. Kenellä siloisempi, kenellä rosoisempi. Mutta kuitenkin kaunis ja tarkoituksenmukainen juuri sellaisenaan.
   
Hyvää kesäkuun maanantaita, juuri sellaisena kuin se on ♥



Naapurin tytöltäkö mallin kysyt,
naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät,
suunnista niiden mukaan,
oma lukunsa on jokainen,
oman biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa,
kolmiyhteisyys itse kukin.
 
Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä,
ihmiskuvausta ei,
ja näytelmässä johon jouduit
saat ihmiskuvasi tehdä yksin,
hyvin, hirveän yksin.
Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva
voi olla edellä aikaansa.
Pahinta mitä ihminen itselleen teki
on että hän väärensi itsensä.
 
Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä:
punikit, juutalaiset, romanit,
nyt tuli individualistin vuoro.
Ei yksi voi olla niin kuin kaikki,
eivät useimmat kaikistakaan ole
vaikka luulevat olevansa
tullakseen hyväksytyksi.
  
Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys,
ystävyyteen rakkaus,
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan,
ei lapsi, ei mies, ei nainen.
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin:
ainoa silta toiseen ihmiseen
on virittyminen toisen mukaan.
 
Kun lapsen saat, katso malli sieltä
missä vaisto vielä on tallella,
katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut,
puhuu toisin kuin tietää,
hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho,
ei höyheniä, ei karvaa,
se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.
 
Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse
hitaina hitaina vuosina,
ja kun jotain luulet oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyjen aika.
  
Elämä toteutuu meissä,
nainen työssä ja lapsissa,
ei kenenkään tarvitse lähteä
itseään toteuttamaan.
Paljoa et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi.
  
Kysy hiljaisuudelta itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.
  
 -Helena Anhava