tiistai 27. marraskuuta 2012

Kotipäivä II

Tänään edelleen kotona. Kyselen itseltäni, että miten ihmeessä jaksoinkaan olla kotona lapsen/lasten kanssa 4,5 vuotta?! Ja alan ymmärtää paremmin itseäni ja sitä, etten aina todellakaan jaksanut olla hymy huulessa ja hermot lepotilassa. Lapset nahistelevat, kitisevät, mankuvat. Pienempi rikkoo isoveljen leikit ja tämä sitten kostaa tavalla tai toisella. Vaatii jatkuvaa intensiivistä läsnäoloa, että nuo pysyvät ruodussa.

Enkä oikein ole sitä ihmistyyppiä, joka jaksaa herkeämättä palvella ja auttaa, hoivata ja paapoa. Ennen äidiksi tulemista kyllä kuvittelin itsestäni vaikka mitä, mutta niin ne utopiat vain ovat rapisseet matkan varrella pois. Olen hyvin vajavainen ja keskeneräinen.

Olen aina ollut parhaimmillani lyhyissä räjähtävissä suorituksissa (lapsena ja nuorena pingoin sataa metriä). Äitiys sen sijaan on kestävyyslaji. Olen maitohapoilla ja oman kestokykyni rajoilla jo kauan ennen kuin ollaan lähelläkään maalia. Ei auta kuin uskoa, että tämä tiivis harjoittelu kohottaa kuntoa :)




Tuttava oli linkittänyt facebookiin tämän. Hyvä kirjoitus äitiydestä.

Ja aloin minä niitä joulujuttujakin jo miettiä. Sain idean joulukorteista ja nyt alan sitten haalia siihen tarvikkeita. Siihen tarvitaan paperia, mustekynä, jouluisia nameja, sanoja ja kamera ;) 

maanantai 12. marraskuuta 2012

Ei edes tarvinnut vääntää rautalangasta

Kyllästyin siihen, että vuosikausien ystävällisestä ohjeistuksesta, tiukasta saarnaamisesta ja muutamasta megalomaanisesta raivarihepulista huolimatta ei mennyt perille perheen miespuoliselle aikuiselle jäsenelle, ettei niitä valkoisia ja punaisia voi pestä yhdessä. Puhumattakaan kaikista muista mahdollisista variaatioista. 
  
Onhan tämäkin ohje hieman vajavainen, sillä jos eteen tulee vaikkapa violetti vaatekappale, niin miesparka hämmentyy, ja taas on valkoisten pyykkien kohtalo vaakalaudalla... 

Vielä kun osaisi kehittää yksiselitteisen ohjeen tai kommunikoinnin välineen, jotta ei syntyisi aina niitä legendaarisia väärinkäsityksiä miehen ja naisen välille. 
Naisen ei = Miehen kyllä
Naisen ehkä = Miehen tottakai 
Naisen vietetään rauhallinen kotiviikonloppu = Miehen lähdetään reissuun jne... 

Kuvakortit? Viittomakieli? 

Mikä on teidän suhteenne hyvän kommunikoinnin salaisuus?

Nimim. vaikeaselkoinen(ko?)





maanantai 5. marraskuuta 2012

Hyvät treffit

Minulla oli eilen treffit! 

Tapasin naisen, jota nykyään saan harvemmin treffata omassa seurassaan. Oli kivaa ja leppoisaa kävellä hänen kanssaan puistossa, räpsiä kuvia ja olla vaan. Yritin puhua hänelle kauniisti (kuten pari postausta sitten mainitussa runossa kehotetaan) ja suhtautua lempeästi. Ihan nasta tyyppi se on, jos vaan sattuu olemaan hyvällä tuulella ;)  

Lopuksi keitin kotona sille naiselle pullakahvit. 

Treffatkaa tekin joskus ihan vain itseänne - se tekee hyvää. 










perjantai 2. marraskuuta 2012

Naisen paras ystävä



Lukijat rakkaat,
näyttää pahasti siltä, että saatte jatkossa aimo annoksen runoutta, sitaatteja, mietelauseita ja muita aarteita kirjahyllyjen loputtomista kätköistä. 
Työpaikkani nyt vaan sattuu olemaan sellainen, että joka päivä törmää kaikenlaiseen mielenkiintoiseen. 

Tänään tarttui hyllyistä Irja Askolan ja Anja Porion Mikä Nainen (Kirjapaja, 2006). Ihania, lämpimiä, viisaita ja jotenkin äidillisiä runoja täynnä koko kirja.
Lukekaapa tämäkin, aivan ihana: 


* * * * * * * * *
Mitä elämässäsi muuttuisi
siskoni
jos vähitellen alkaisit 
puhella itsellesi ystävällisesti

     kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi
     kyselisit vointiasi
     täyttäisit toiveitasi

Mitä elämässäsi muuttuisi
siskoni
jos vähitellen alkaisit 
puhella itsellesi armahtavaisesti

kohtelisit itseäsi kuin
kunnioittamaasi ihmistä
     arvostaisit piirteitäsi
     hyväksyisit virheitäsi
     etkä enää motkottaisi
     huonommuuttasi
     nalkuttaisi pesemättömistä pyykeistä
     kirjoittamattomista kirjeistä
     siivoamattomista komeroista
     laiminlyödyistä vierailuvelvoitteista
     lisääntyneistä liikakiloista

Mitä tapahtuisi
siskoni
jos alkaisit puhella itsellesi
kuin ystävälle

 - Irja Askola -  
* * * * * * * * *

Eikös mekin aleta puhella itsellemme
ystävällisesti, rakastavasti ja arvostavasti. 
Koska on kivempi olla itsensä paras ystävä
kuin pahin vihollinen. 

♥ 
© Oman katon alla
Maira Gall